Varpaillaan Näkee Kauemmas

Lokakuisen lauantaiaamun odottamaton valo ja kirkkaudessa kylpevät keltaiset lehmukset tervehtivät, kun astuin ulos kotitaloni ovesta. Asfaltoidun pihan ensi metreillä silmiini osui korea tilhi, joka makasi maassa muutaman metrin päässä kynnyksestä. Linnun kauniit siivet lepäsivät avattuina asfaltilla kuin varta vasten näytteille asetettuna. Vain rintaa vasten taipuneen pään asento kieli, että koreus oli hengetön. Vilkaisin selkäni takana kohoavaa ikkunoiden ja parvekelasien monoliittia. Kultaiset lehmukset, sininen taivas ja kaukainen utu heijastuivat kuin peilistä.

Korea tilhi makaa maassa siivet levällään. Niskan ja pään asento paljastavat, että kyse on onnettomuuden hengettömästä uhrista.

Ikkunatörmäysten aiheuttamat vammat ovat yksi lintujen yleisimmistä ihmisen toiminnasta aiheutuvia kuolinsyitä. Useimmat törmäykset tapahtuvat luonnollisesti taajamissa, joissa on eniten ihmisiä ja heidän isoikkunaisia kotejaan. Myös voimalinjat, ajoneuvot, mastot ja tuulivoimalat voivat koitua ilmassa liikkuvien eläinten turmaksi. Eniten tuhoa lintukannoille kuitenkin aiheuttaa niille sopivan elinympäristön pirstoutuminen ja supistuminen. Lintujen kannalta olemme tuhoisin niiden kohtaama laji.

Petolintujen varjokuvat voivat toimia ikkunoissa pelotteina ainakin aluksi. Naapurini laittoi avoimelle parvekkeelle ison haukankuvan pitääkseen pulut kaukana. Hetken ne pysyivät poissa, mutta jossain vaiheessa yksi uskalikko huomasi, ettei musta mörkö ole vaarallinen. Sen jälkeen muutkin pulut palasivat naapurin parvekkeen kaiteelle istumaan ja kakkimaan.

Asfalttiin jäänyt jälki paljasti linnun vammojen vakavuuden.

Vaihtoehtoisesti ikkunoihin voi kiinnittää useita pieniä siirtokuvia tai tarroja, jotka auttavat lintuja hahmottamaan, että siinä on este vapaan ilmatilan sijasta. Linnuille kohdistettuina liikennemerkkeinä on käytetty myös ikkunoiden ulkopuolelle ripustettuja verkkoja. Niiden on tarkoitus osoittaa, ettei tästä voi lentää. Ikkunamerkit ja verkot kuitenkin häiritsevät ihmiskatsojan esteettistä silmää. Sen vuoksi niitä ei juuri ole käytössä.

Useat muuttolintulajit taittavat matkaa öisin ja suunnistavat osittain tähtien mukaan. Pimeään aikaan ikkunoista kajastavat valot voivat vääristää matkalaisten kartanlukua. Erityisesti hyvin korkealle kurottautuvat rakennukset voivat saattaa kokonaisen parven hakoteille. Verhot ikkunoissa lintujen muuttoaikaan voisi estää osan harharetkistä, mutta asianomaisten talojen asukkaat eivät välttämättä edes tiedä, että kodin lämpimästi tuikkivat valot antavat vääriä suuntimia siivekkäille.

Rakennetusta ympäristöstä linnuille ja muille lentäville eläinlajeille aiheutuvat haitat pitäisi huomioida jo suunnitteluvaiheessa. Voimalinjat, mastot ja muut törmäyksiä tuottavat rakennelmat pitää rakentaa sen muotoisiksi ja merkitä niin, että linnut voivat havaita ne ajoissa ja siten valita toisen lentoreitin. Jos lintuturvallisuuden takaamiseen ei ole käytettävissä tarpeeksi tietoa, sitä pitää tuottaa laadukkaalla tutkimuksella.

Kestävä kehitys ja luonnon monimuotoisuuden säilyminen ovat lintujen ja ihmisten yhteinen etu.