Kun on tunteet

Tunteet helpottavat selviytymistä arjen tilanteissa. Siksi on luontevaa, että ne ovat lajinkehityksen myötä syntyneet jo varhain. Erityisen merkityksellisiä tunteet ovat sosiaalisille lajeille, esimerkiksi ihmisille, muille kädellisille, norsuille ja koirille, jotka elävät ryhmissä ja joutuvat alituisesti tilanteisiin, joissa toisen tai omat tunteet on otettava huomioon.

Jokapäiväinen elämä lutviutuu sujuvammin, kun toisen tunnetilasta osaa päätellä, miten lähestyä ja toimia.

Tunteita on vaikea tutkia, koska niitä ei voi kovin helposti mitata. Ihmisiltä kysytään, miltä tuntuu. Tai myös, missä kohtaa kehoa tunteet tuntuvat. Mutta eläimiltä ei saa ymmärrettävää vastausta.

Tiedeyhteisö on yksimielinen ihmisten ja eläinten yhteisten perustunteiden olemassaolosta. Ne ovat ilo, suru, pelko, ahdistus, viha ja hämmästys. Koiran tai kissan kanssa samassa taloudessa elävät voivat helposti tunnistaa näitä omista eläimistään.

Toteamme tunnetilan helpoimmin kasvoista. Siksi tunnetiloja ilmaisevat yksinkertaiset naamaemojit ovat niin käyttökelpoisia. Esimerkiksi 😊 tai ☹.

Myös koirat tunnistavat tunteita ihmisten ja koirien kasvokuvista. Ne erottavat iloiset kasvot vihaisista ja neutraaleista sekä reagoivat sen mukaisesti. Jos koirilla itsellään ei olisi näitä tunnetiloja, ne tuskin tunnistaisivat niitä.

Koirien tunteita ja osaamisen rajoja tutkitaan, koska meitä kiinnostavat nelijalkaisen perheenjäsenen mielenliikkeet. Eivätkä tutkimustulokset aiheuta ongelmia koirataloudelle.

Emakon kärsä pilkistää häkin kaltereiden välistä. Kuva Shutterstock.

Toisin on tuotantoeläimillä. Sika on vähintään yhtä älykäs kuin koira. Sen kokemuksista ja tuntemuksista tiedämme kuitenkin paljon vähemmän, koska sikojen mielenliikkeisiin ei kohdistu samanlaista kiinnostusta. Jokainen tutkimus tarvitsee rahoituksen, eikä kukaan ole ollut halukas rahoittamaan sikojen mieleen perehtymistä.

Lihateollisuus kohtelee sikoja lähinnä raaka-aineena, jonka tunteilla ja tiedollisilla ominaisuuksilla ei ole merkitystä. Voi myös olla, ettei niistä edes haluta tietää. Eläinten tunteetonta kohtelua on helpompi jatkaa, kun ei tiedä, miten eläinyksilö sen kokee.

Entä mitä tuntee emakko, joka suljetaan pitkäksi aikaa pelkän seisomisen ja makuulla olon sallivaan häkkiin? Onko se iloinen, surullinen vai ahdistunut? Kun porsimisaika lähestyy, emakolla on voimakas tarve rakentaa pesä tuleville pienokaisilleen, mutta se ei voi sitä tehdä. Miltä se emosta tuntuu?

Yhteiskunta suhtautuu negatiivisesti koiranpentujen tehtailuun, joten toimintaa yritetään suitsia säädöksin. Ihan samalla tavalla emakot ovat porsastehtaita, joilla ei ole muuta tarkoitusta kuin synnyttää mahdollisimman paljon uusia sikoja.

Pentutehtailu on pahasta, mutta porsastehtailu hyvästä. Eläinlajit eivät ole tasa-arvoisia keskenään.

 

PS Otsikko on lainattu Maria Jotunin vuonna 1913 julkaistulta samannimiseltä novellikokoelmalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.