Tuttujen seurassa kuuntelin tarinaa isosta vonkaleesta, joka uuvuttavan taistelun jälkeen pääsi pakoon. Toinen huomautti, ettei kamppailu kai oikeasti voinut niin raju olla. Kommentti koski kertojan kokemusta.
Kalajutut eivät ole harvinaisia. Tuhansien järvien maassa lähes kaksi miljoonaa suomalaista harrastaa kalastusta (Suomen vapaa-ajan kalastajat). Se merkitsee, että joka kolmas meistä rentoutuu kaloja narraamalla.
Kalojakin riittää. Suomen vesissä elää noin 70 eri lajia, joita voi tavoitella muun muassa onkimalla, uistimella, pilkillä tai perholla.
Ihminen ja kala ottavat mittaa toisistaan
Kalajuttu alkaa, kun saalis on tarttunut syöttiin. Seuraavaksi se väsytetään, vedetään lähemmäs ja lopulta nostetaan vedestä.
Joskus kala rimpuilee itsensä irti ja katoaa takaisin syvyyteen. Kertojaa harmittaa, ja samalla toisen osapuolen kokemukset jäävät kokonaan huomaamatta.

Kesän iloja. Pojat onkivat laiturilla ja onnistuvat saamaan kalan koukkuun. Kalan kohtalo on kärsiä ja kuolla. Kuva Shutterstock.
On helppo kuvitella, että irti päässyt vonkale on taistelusta uuvuksissa, ja koukku tai koukut ovat vahingoittaneet sen kudoksia. Siinä tilassa eläin on erityisen altis vedessä vaanivien muiden saalistajien hyökkäyksille. Se tarvitsee aikaa toipuakseen taistelusta koukkuja vastaan.
Kalat tuntevat kipua ja kärsimystä. Tähän tietoon perustuen kalastuslaki (379/2015, löytyy täältä) antaa ohjeita, miten saaliiksi saatuja kaloja pitää kohdella.
Säädökset edellyttävät, että kalat lopetetaan mahdollisimman pian tai ainakin ne pitää tainnuttaa ennen lopullista kuolemaa. Vaihtoehtona on säilyttää niitä sumpussa tai vastaavassa tilassa.
Kalat tukehtuvat joutuessaan hengittämään ilmaa
Eläviä ja tuntoisia kaloja ei pidä jättää veneen pohjalle tai rantakiville, koska niiden kidukset hyödyntävät huonosti ilman happea. Vedestä nostamisen jälkeen kalat pikkuhiljaa tukehtuvat kuoliaaksi. Lajista ja olosuhteista riippuen se voi kestää kymmeniä minuutteja.
Nisäkkäissä ja linnuissa hapenpuute aiheuttaa pahoinvointia ja vahvaa ahdistusta. Siitä on tehty johtopäätös, ettei tukehduttaminen ole hyväksyttävä eläinten lopetusmenetelmä.
Kaloja on vähemmän tietoa, mutta ei ole syytä olettaa, että ne kokisivat kuoliaaksi tukehtumisen vähemmän epämiellyttäväksi.
Virkistyskalastusta pidetään mukavana tapana rentoutua ja kokea aitoja luontoelämyksiä, mutta se on huvia vain toiselle osapuolelle.
Kaloille kyse on elämästä ja kuolemasta.