Tag Archives: eläinsuojeluasiamies

Maataloustuottajilta outo viesti

    Suomessa ei ole eläinsuojeluasiamiestä. Vuoden vaihteessa virka lakkasi olemasta, kun sen rahoitus maatalous- ja ympäristöministerin päätöksellä lopetettiin. Vajaan kahden ja puolen vuoden aikana asiamies kävi tarmokkaasti käsiksi vaativaan työhönsä. Hän toi esiin eläinten kohtelun epäkohtia, esimerkiksi liikkumisen rajoittamisen joko kiinni kytkemällä tai sulkemalla niin pieneen häkkiin, että se esti jopa kääntymisen.

    Eläinten ystäville lopettamispäätös merkitsi paluuta vuosituhannen alkupuolen tilanteeseen. Kun eläinsuojeluasiamiehen määräaikainen virka muutama vuosi sitten perustettiin, sitä oli edeltänyt kansalaisjärjestöjen pitkäaikainen julkinen kampanjointi ja vaikuttaminen päättäjiin. Vuosikymmen sitten muotoilin SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry:n jäsenlehteen kirjoituksen, jossa toin esiin meidän eläinaktiivien mielipiteen: eläinsuojeluasiamies on saatava. Aviisin tultua painotalosta hetken nolotti, että kaikkea tuli haihateltua.

    Tuon tapahtuman jälkeen eläinten asema yhteiskunnassa on selvästi muuttunut. Tieteellinen tutkimus on valottanut eläinten ominaisuuksia entistä syvemmin. Joitakin lienee yllättänyt, että erot ihmisten ja kotieläinten välillä eivät ole niin suuria kuin aikaisemmin luultiin. Tämän tosiasian jälkeen yhteiskunnan on pakko määritellä uudelleen, mikä on eläin, miten hyvin tai huonosti voimme kohdella vastuullamme olevia tuntoisia olentoja.

    Valtioneuvosto on seurannut aikaansa ja nimittänyt neuvottelukunnat edistämään tuotanto-, seura- ja koe-eläinten asemaa ja hyvinvointia. Maa- ja metsätalousministeriön yhteyteen sijoittuva tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta toimii ministeriön apuna tuotantoeläimiä koskevissa kysymyksissä ja linjauksissa. Eläinsuojeluasiamiehen virkaa koskevasta päätöksestä neuvottelukunta oli toista mieltä kuin ministeri. Sen vuoksi se julkaisi kannanoton, jossa puollettiin eläinsuojeluasiamiehen tai tätä vastaavan viranomaistehtävän jatkumista.

    Neuvottelukunta piti tarpeellisena, että Suomessa on jatkossakin riippumaton viranomainen, joka ajaa vain eläinten asiaa. Sellainen virkamies edistäisi eläinten hyvinvointia tuomalla esiin viimeisintä tutkimustietoa, valistamalla kansalaisia sekä herättämällä asiallista keskustelua. Asiamiehen tulisi myös saattaa esiin eri eläintenpitomuotojen hyviä ja huonoja puolia sekä kiinnittää huomiota muihin toimialan mahdollisiin kehittämiskohteisiin.

Julkilausuman sisältö ei ollut yksimielinen. Kaksi maataloustuotantoa edustavaa neuvottelukunnan jäsentä ilmoitti samassa tiedotteessa, että he eivät yhdy neuvottelukunnan kannanottoon miltään osin.

    Luit oikein. Maataloustuottajat eivät pidä tarpeellisena, että Suomessa käydään puolueetonta keskustelua eläinten hyvinvoinnista ja sen edistämisestä. Maataloustuottajat – tai ainakaan heidän edustajansa – eivät halua välittää kansalaisille uutta puolueetonta eläintietoa. He eivät halua asiallista pohdintaa eläinten pitotapojen hyvistä ja huonoista puolista eivätkä eläintuotannon kehitystarpeista.

    En osaa arvioida, onko eriävä mielipide jonkinlainen ajatusumpisolmu, joka jämähti, kun kokouksessa vähemmistöön jääneet halusivat esittää vastakkaisen näkökantansa. Mielipaha on estänyt näkemästä, millaisen signaalin he ovat yhteiskuntaan singonneet. Ikävämpi vaihtoehto on, että eriävä mielipide on esiin lipsahtanut totuus, maataloustuottajat eivät halua kansalaisten olevan perillä menetelmistä, joilla eläinperäiset elintarvikkeet ja muut hyödykkeet tulevat kauppaan.

    Mitähän tuottajajärjestöjen PR-osastoilla mahdetaan miettiä julkilausumasta, jossa sen edusmiehet ja -naiset vastustavat vuoropuhelua eläinten hyvinvoinnista. Onko se sellainen viesti, joka halutaan kansalaisille jakaa? Oikeutta eläimille -yhdistyksen videokamerat taitavat surista jatkossakin.

Tätä logoa ei enää tarvita. Eläinsuojeluasiamiehen virka loppui, koska ministeri niin päätti.

Tätä logoa ei enää tarvita. Eläinsuojeluasiamiehen virka loppui, koska ministeri niin päätti.

Mummokortti pöytään!

    Kun tuli tietoon, ettei eläinsuojeluasiamiehen määräaikaista virkaa jatketa vuodenvaihteen jälkeen, päivitin mielipahani naamakirjaan. Kielteisen rahoituspäätöksen tehneen ministerin perusteena oli, että kurjassa taloustilanteessa kaikki voimavarat käytetään eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen, joka on jo ollut käynnissä useamman vuoden. Runsaassa parissa vuodessa eläinten etujen puolustajana toiminut asiamies ehti tutustua toimialansa moninaisiin ongelmiin, tavata alan vaikuttajia ja jonkin verran vakiinnuttaa asemaansa.

    Pääministeri linjasi samaan aikaan, että kaikki työnteko on saatava tuloksellisemmaksi, kansakunnan on tehtävä viiden prosentin tuottavuusloikka.  Pääministeripuolueen taustalla on maatalousväestöä, joten eläimiin kohdistuvat toimenpiteet olivat luonnollinen osa tehokuuria. Kun ihmisiltä vaadittiin enemmän, sama koski myös eläimiä.

    Yhden virkamiehen palkka ei valtion budjettia kaataisi, mutta kyseessä taisi olla poliittinen päätös. Lyhyen toimikautensa aikana eläinsuojeluasiamies on ehtinyt nostaa esiin monia eläinten hyvinvoinnin kannalta keskeisiä asioita, sellaisia kuin jokaisen yksilön mahdollisuus liikkua lajinsa edellyttämällä tavalla. Lehmiä ei enää pitäisi pakottaa seisomaan paikallaan kaulastaan kiinni kytkettynä eikä emakoita pitää häkissä, joka on niin ahdas, ettei siinä mahdu edes kääntymään. Kiusallisia epäkohtia, joiden merkitystä on vaikea kiistää.

    On lyhytnäköistä ajatella, että eläintuotannon kannattavuus paranee, kun vältetään eläinten hyvinvointia lisääviä kustannuksia. Tutkimus osoittaa selvästi, että eläinten hyvinvointiin panostaminen lisää tuotantoa ja tuotannon kannattavuutta. Siis tekee tuottavuusloikan. Luulisi maataloustuottajien tuloja lisäävän tosiasian kiinnostavan päättäjiä, mutta ei. Tutkittuun tietoon ei uskota.

    Some vastasi naamakirjapäivitykseeni lyömällä niin sanotun mummokortin pöytään: eläinten etujen on nyt väistyttävä, kun on muuta paljon tärkeämpää. Mummokorttiin voi sisältyä monenlaisia asioita, mutta periaate on aina sama. Nimensä mukaisesti mummokortissa puhutaan usein vanhoista ihmisistä. Heidän asiansa hoitokodeissa on ensin saatava kuntoon, vasta sitten on eläinten vuoro.

    Kerron varmuuden vuoksi, että kunnioitan vanhuksia ja tuen ehdottomasti toimia, joilla heidän elinolojaan ja vointiaan kohennetaan. Todellisessa elämässä vain on niin, että eläimiltä pois jäänyt euro ei suoraan tuo yhtään uutta hoitajaa vanhainkotiin. En myöskään usko, että tulee hetkeä, jolloin voisimme todeta kaikkien vanhusten kaikkien asioiden olevan niin hyvällä tolalla, että nyt meillä on varaa ryhtyä panostamaan eläinten parempaan elämään.

    Viisas hoitaa kuntoon mummojen ja ukkojen lisäksi eläinten asiat. Tutkittu tieto osoittaa, ettei se välttämättä maksa mitään. Jos esimerkiksi porsaita ostettaisiin karsinaan kahdentoista sijasta yksitoista, porukan hankintahinta olisi pienempi. Myös rehua kuluisi vähemmän ja rehulasku supistuisi.  Väljemmässä tilassa elävät possut kasvaisivat paremmin ja pysyisivät terveempinä pienemmällä rahalla. Tuottajan kannalta rahallinen lopputulos olisi sama, mutta siat olisivat saaneet vähän paremman elämän.

    Voi vain arvata, miksi porsasmäärä pysyy entisellään. Menetelmä on liian yksinkertainen ja halpa, vähemmällä ei voi saada yhtä hyvää. Myös porsasvälitys on liiketoimintaa, pikkupossuja kannattaa myydä mahdollisimman monta. Lihatalojen tuotantoneuvojat tuskin kehottavat ostamaan vähemmän. Liiketoiminnan voittoihin keskittyvän elintarviketeollisuuden vastapainoksi tarvitaan ihminen, joka huomioi eläinten ja samalla myös tuottajien edun. Sen vuoksi maahan on perustettava pysyvä eläinasiavaltuutetun virka.

Pientilan rantapelto Uudenkaupungin saaristossa.

Pientilan rantapelto Uudenkaupungin saaristossa. Kuva rannan suunnasta talolle.

Pientilan rantapeltoa Uudenkaupungin saaristossa.

Sama pelto talolta rantaan katsottuna.