Tag Archives: palko

Kodissani asuu chilivaras

Chilini kaksi ensimmäistä palkoa, jotka kuvan ottamisen jälkeen katosivat eri öinä.

Chilini kaksi ensimmäistä palkoa..

    Pari kuukautta sitten hankin ensimmäisen chilikasvini valmiina taimena asianharrastajien kaupasta. Chilini on aji cristal -lajiketta, jonka tulisuus on kohtalainen. Kasvavien palkojen vihreä väri muuttuu oranssin kautta punaiseksi palon kypsyessä. Niitä voi syödä vihreinä, mutta tulisuus on kehittynyt täyteen puhtiin vasta punaisissa yksilöissä.

    Chilejä pidetään jonkin verran konstikkaina kasvatteina. Tavallinen kukkamulta ei kelpaa, vaan kasvualustan pitää olla turvepitoisempaa. Onneksi löysin supermarketista pussin yrttimultaa, joka tuntuu soveltuvan melko hyvin.

    Sopiva kastelu ja lannoitus juuri oikealla typen, fosforin ja kaliumin suhteella on oleellista onnistuneen sadon takaamiseksi. Tavallisella kaupan yrttilannoitteella pääsee kuitenkin melko lähelle kivennäisten ihannemäärää.

Chilikasvin katkennut latva kissan otteessa.

Chilikasvin katkennut latva kissan otteessa.

    Meksikosta peräisin olevat chilikasvit vaativat valoisan ja aurinkoisen ympäristön. Hyvissä oloissa ne kasvavat nopeasti, mutta pienelläkin kasvilla on jo valtavat juuret. Sen vuoksi ne pitää istuttaa suuriin ruukkuihin. Taimikauppias antoi ohjeen, että pistä suoraan ämpäriin.

    Taimeni elämä jatkui hyvissä merkeissä. Hentoinen vesa voimistui, haaroittui, kukki ja palkoja alkoi kehittyä oksanhankoihin ja lehtihaaroihin yllättävän reippaaseen tahtiin.

    Sitten tapahtui kummia. Yhtenä yönä toinen isokokoisimmista, väriltään vielä vihreistä paloista katosi. En ollut uskoa aistejani. Kerrostaloasunnossa ei ollut käynyt ulkopuolisia. Epäilin todellisuudentajuani, mutta tilanne pysyi samana. Suurin palko puuttui.

    Parin yön kuluttua hävisi toiseksi suurin. Kertasin mielessäni edesmenneen äitini muistisairauden ensioireita. Kääntelin kasvia puolelta toiselle, mutta totta se oli. Ensimmäiset suuret, kiiltävät palot olivat molemmat poissa.

Kissa kantaa chilin palkoa. Varresta on kiva pitää kiinni.

Kissa kantaa chilin palkoa. Varresta on kiva pitää kiinni.

    Jonkin päivän kuluttua chilin öinen vainohenki katkaisi latvan. Chilikasvit voivat olla tarkkoja kasvuolosuhteista, mutta raakojen palkojen poimiminen ja latvan puuttuminen eivät tunnu haittaavan. Latvahaaran pituuskasvu tietysti tyssäsi, mutta muut oksat lykkäävät pituutta, kukkivat ja pukkaavat pieniä palkojen alkuja.

    Sitten katosi seuraava suureksi venähtänyt palko, mutta se löytyi saman tien tuolin alta kanta pureksittuna. Aikaisemmista karkulaisista toinen löytyi etsinnän jälkeen kissojen lelukätköstä. Toisen katti itse kantoi esiin.

    Tietysti on mahdollista, että puuttuvat palot putosivat itsestään. Tarkempi tarkastelu kuitenkin paljasti kasvin lehdistä pieniä reikiä. En tiedä, ovatko ne syntyneet hampailla vai kynsillä, mutta joka tapauksessa ne ovat kissaeläimen aiheuttamia.

    Pentuina mirrit kävivät tasapuolisesti kaikkien huonekasvien kimppuun, mutta oppivat nopeasti, että vihreät houkutukset pitää jättää rauhaan. Sen vuoksi en huomannut tehdä erityisiä suojelusuunnitelmia uuden taimen varalle. Harmi.

Kissa itse teossa eli chilikasvin kimpussa.

Kissa itse teossa eli chilikasvin kimpussa.

    Chilivarkaudet ovat tapahtuneet öisin, joten en ole saanut katteja rysän päältä kiinni chilin palkoon tarttumisesta. Kissoja ei voi kieltää tai torua pitkän ajan päästä. Ne pitää saada kiinni itse teossa.

    Kerran osuin kohdalle, kun viiksiniekka pureksi lehtiä. Kielsin, mutta en tiedä, menikö viesti perille. Siksi jatkan chilivarasjahtia toivoen ristiriitaisesti, ettei kukaan hyökkää. Odotellessa murisen kotimaista elokuvaa mukaillen: kissat ovat yksiä saatanoita!