Tag Archives: ruoka

Kissat ei nirsoile kiusallaan

 

    Kissat sen osaavat: nopea nuuhkaisu, tiukka käännös ja määrätietoinen kävely pois ruoan ääreltä. Kun kärjestään taipunut pysty häntä tekee pari pientä nykäisyä menosuuntaan, verenpaineeni nousee kuin kantoraketti lähtötelineistään. Tämäkään sapuska ei kelvannut.

    Vaihtoehtoisesti nuuhkaisua seurannut tyytymättömyys osoitetaan pyyhkimällä etutassulla lattiaa eineen suuntaan ikään kuin peittäisi suolen tuotosta hiekkalaatikossa. Viesti tuli perille. Et pidä muonasta, jonka pistin eteesi.

Kissoilla on omia tapoja. Ne syövät yhdestä astiasta, vaikka samaa ruokaa on tarjolla kahdella lautasella.

    Kattien nirsoilu ärsyttää, mutta sillä on hyviäkin puolia. Kissa arvioi ateriaa hajun perusteella, mitä laatua on tarjolla, onko se tuoretta? Kissojen aineenvaihdunta ei ole kovin hyvä käsittelemään elimistöön joutuneita vieraita aineita, joten sen kannattaa olla tarkka siitä, mitä suuhunsa pistää.

    Tympääntyminen yhteen ruokaan yleensä takaa, että seuraava kattaus on erilainen. Muuntelu puolestaan varmistaa, että tulee syötyä monipuolisesti. Kaupallisten kissanruokien valmistajat väittävät, että niiden rehut sisältävät kaiken kissan tarvitseman, mutta mistä sen tietää. Tarpeita on kovin erilaisia.

    Vaihtelunhalussaan mirrikansa ei ole yksin. Myös ihmisillä on taipumus mättää suuhunsa eri ruokia eri päivinä. Jos on keittänyt ison satsin lempikeittoa, se ei enää kolmantena päivänä maistu yhtä hyvältä kuin ensimmäisellä syömäkerralla.

    Ihmisten ruokavaliossa suositaan tuoreita ja vähän prosessoituja elintarvikkeita. Jos samaa ohjetta soveltaa kissoihin, viiksiniekkojen ruokapöydän pitäisi sisältää muutakin kuin teollisia valmisruokia. Sen vuoksi yritän koota omien kissojen ruokavalion puoleksi valmisruoista ja puoleksi raakaruoasta.

Kissojen aterian hintalappu. Liha on laadultaan ihmisravinnoksi kelpaavaa, joten sen pitäisi sopia myös kissoille.

    Viimeksi mainitusta usein varoitellaan, koska siinä voi muhia ikäviä bakteereista. Meidän kotipedoille tarjottava tuore liha on sitä samaa, mitä myydään ihmisille, joten ainakin hygieeniseltä laadultaan se on moitteetonta. Hintakin on usein melko kilpailukykyinen teollisiin ruokiin verrattuna.

    Rasvasta ja sidekudoksesta putsattu lihaskudos on erinomainen valkuaisen lähde, mutta muilta ravintoarvoiltaan köyhää, joten pelkästä puhtaasta lihasta kissa ei saa kaikkia välttämättömiä ravintoaineita. Runsaasti vitaminoidut valmisruoat lihan rinnalla takaavat kuitenkin tarvittavien hiven- ja kivennäisaineiden sekä kissoille välttämättömän foolihapon riittävän saannin.

    Uskon nälkäisen syövän, vaikka ei ihan lempisapuska olisikaan nenän edessä. Jos yksi laatu ei kelpaa, sen sijalle en tarjoa toista. Odotetaan yhdessä kissojen kanssa seuraavaa ruoka-aikaa. Jos silloinkaan tarjottu erilainen menú ei kelpaa, odotellaan taas seuraavaa muonitushetkeä. Jossain vaiheessa nälkä on ehtinyt sellaiseksi, että vähän huonomminkin maistuva ruoka tulee syödyksi.

    Uuvutustaistelu vaatii isäntäväeltä kärsivällisyyttä. On jaksettava vastustaa jaloissa kiehnääviä, kerjääviä, perässä kulkevia, silmiin katsovia ja jääkaapin eteen linnoittautuvia, joskus äänekkäitäkin kotipetoja. Ruokaa metsästävät kissat ovat tunnetusti kärsivällisiä otuksia, joten on mahdollista, että ne vetävät pitemmän korren lajien välisessä henkien taistelussa. Silloin avaan uuden kissanruokapurkin ajankohdasta piittaamatta.

Sushiutunut Suomi

    Nousevan auringon maan sinnikkyys herättää ihailua. Reippaassa puolessa vuosisadassa Japani on toipunut toisen maailmansodan kärsimyksistä. Samalla se on noussut onnistuneeseen imperiumin vastaiskuun, kaupalliseen ja kulttuuriseen maailmanvalloitukseen.

    Kuka on nähnyt muita kuin japanilaisia kameroita? Mangat jyräävät länsimaisia sarjakuvia. Vuodesta toiseen riisikupeiksi haukutut perheautot keikkuvat myyntitilastojen kärkisijoilla. Viimeisten saavutusten joukossa Nipponin ruoka on vallannut makuhermomme.

Erli tavalla täytettyjä makirullia.

Erli tavalla täytettyjä makirullia.

    Välimeren ruokavaliota suitsutetaan maailman terveellisimmäksi, mutta heti sen perässä porisee japanilainen keittiö. Saarivaltiossa on luontevasti kehittynyt ruokalajeja, jotka monipuolisesti hyödyntävät ympäröivän meren antimia. Sushi tunnetaan valmiina annospaloina, jotka koostuvat pääasiassa merilevästä, riisistä, kalasta, äyriäisistä ja vihanneksista.

    Susheja on monenlaisia, mutta suosituimpia lienevät nori-levään käärityt riisitäyteiset makit ja muotissa tai kämmenessä pieniksi riisipötköiksi muotoillut nigirit. Sushit pistetään suuhun syömäpuikoilla, mutta myös sormien käyttö on sallittua. Viisipiikkistä tarvitaan harvoin, koska ainakin suomalaisessa sushiravintolassa kantaväestöön kuuluvat ruokailijat käyttävät puikkoja taitavasti.

Isolle porukalle tarvitaan paljon makeja.

Isolle porukalle tarvitaan paljon makeja.

    Sushit valmistetaan ehdottoman tuoreista aineista. Se on varmasti syy niiden maukkauteen. Tasokkaassa ravintolassa annos valmistetaan asiakkaan tilauksen mukaan ja parhaassa tapauksessa hänen silmiensä alla.

    Meillä sushin riisi tarjotaan lähes aina maustamatonta, vaikka sana sushi on alun perin tarkoittanut etikalla maustettuun riisiin perustuvaa ruokalajia.

    Makirullat ovat perheeni suosikkeja. Valmistamme ne erityisestä sushiriisistä ja keitämme tarkasti pakkauksen ohjeita noudattaen. Kuuliaisuus takaa, että makit pysyvät hyvin kasassa.

    Emme lisää riisiviinietikkaa valmiiseen riisiin vaan jätämme päätöksen sen käytöstä ruokailijoille. Unohdamme myös suolan, koska suolainen soijakastike riittää maustamiseen.

    Makien kaltaisten palaruokien valtti on, että jokainen voi valita mausteet makunsa mukaan. Meikäläistä väkiviinaetikkaa laimeamman riisiviinietikan kaadan pullosta valmiin suupalan päälle. Soijakastikkeen ja piparjuuresta valmistetun wasabi-tahnan määrällä säädän suupalani tulisuuden.

Neljälle katettu sushipöytä. Kuva AKivinen

Neljälle katettu kotoinen sushipöytä. Kuva AKivinen

    Käytännön kautta olen oppinut, että nesteet imeytyvät hyvin makirullan riisiosaan. Jos riisiä on paljon, niitä imeytyy enemmän ja nopeammin. Jos muita täytteitä on runsaasti, silloin riisiin mahtuu vähemmän vahvoja makuaineita. Ero on kuitenkin sen verran vähäinen, että riisin määrästä riippumatta jokaisen suupalan saa maustettua makunsa mukaan.

    Runsas ja monipuolinen ravintoaineiden saatavuus on tehnyt meistä valikoivia. Ison pöydän äärellä riittää mielihaluja ja periaatteita. Joku ei halua syödä lihaa, toinen ei syö kalaa, yksi ei koske äyriäisiin. Aterian kasaaminen sekalaiselle sakille aiheuttaa kokille päänvaivaa, mutta sushi pelastaa päivän.

    Erilaisilla raaka-aineilla täytettyjen palojen joukosta jokainen löytää makuhermoilleen, vatsalleen, arvoilleen ja periaatteilleen sopivan appeen. Suupalat ovat lisäksi maukkaita, terveellisiä ja itse tehtynä kohtuuhintaisia. Sushi sopii kaikille.

Omituista kun kissat syövät vain säilykkeitä

Kissa ei pidä ruosta ja ilmaisee mielipiteensä poistumalla paikalta.

Kissa ei pidä ruosta ja ilmaisee mielipiteensä poistumalla paikalta.

    Nuuhkaisu, tiukka käännös ja ylhäisen rauhallinen poistuminen paikalta. Jokainen kotikissan emäntä ja isäntä tietää, että jossain vaiheessa viiksiniekoille lakkaa maistumasta ruoka. Yhä uusia muonapusseja avataan, mutta tulos on aina sama. Vaihtoehtona ylenkatseelliselle vetäytymiselle voi olla eineen peittely kuin se olisi tuotos hiekkalaatikolla. Mirri ei ole sairas vaan nirsoilee.

    Krantut katit pyörittävät melkoista ruokarumbaa, mutta oikeastaan siinä voi olla järkeä. Meillekin suositellaan monipuolista syömistä, joten ehkä ruoan kanssa kronkelointi on kisumisujen tapa ilmoittaa, että eteen kannetut atriat ovat liian yksipuolisia.

    Kissanruokaa valmistavat firmat korostavat mainoksissaan – maittavuuden lisäksi – valmisaterioiden ravinto-opillista erinomaisuutta. Erityisesti vitamiinien ja hivenaineiden saanti tulee turvatuksi purkki- ja pussiruoilla. Jotkut firmat menevät niin pitkälle, että suosittelevat pitäytymään vain oman brändinsä tuotteisiin. Sellaiselle ohjeelle ei ole asiaperusteita, joten se on silkkaa markkinointia.

Kissojen säilykeruokia saa sekä purkeissa että pusseissa.

Kissojen säilykeruokia saa sekä purkeissa että pusseissa.

    Kaikesta huolimatta pidän outona, että kissojen pitäisi ikänsä syödä pelkkiä säilykkeitä ja kuivakeksejä. Koska monipuolinen kotiruoka on hyväksi meille, miksi asia olisi toisin perheen nelijalkaisten osalta? Tuoreus, puhtaus ja lisäaineettomuus ovat valtteja myös eläinten ruokavaliossa. Mutta lajien välillä on eroja. Ihmisille turvalliset säilöntäaineet eivät välttämättä ole terveellisiä kissoille. Tuoreruoille on sen vuoksi selkeä tarve.

    Teollisten valmisteiden sijasta olen tarjonnut kodin kahdelle kollipojalle tuoretta kalan, broilerin, kalkkunan, naudan ja sianlihaa, myös lammasta sekä pakasteesta sulatettua poroa ja hirveä. Hemmotelluille lihansyöjille kelpaavat vain porsaansuikaleet, mutta aina eivät nekään.

    Maittavuudelle on oleellista, että tarjottava ei ole liian fiinistä ruhonosasta. Katit syövät mieluiten lihanpaloja, joissa on mukana hiukkasen rasvaa ja sidekudoksen repaleita. Se on viisasta, koska ne lisäävät ruokavalion monipuolisuutta.

    Ihanneruoka olisi hiiri, luineen, karvoineen ja suolen sisuksineen, tarjottuna vähän yli kolmenkymmenen kahdeksan asteen lämpöisenä. Kissanruokafirmat ovat tutkineet asiaa, kotipedoille muona maistuu parhaiten hiirenlämpöisenä.

    Käsittelemättömän lihan hylkimisen täytyy olla opittua. Kattiemme pentukodissa oli lukuisia kissoja, jotka ruokittiin kerralla samasta astiasta teollisella muonalla. Kun tuoreruoka ei elämän alussa tullut tutuksi, siihen pitää oppia vähitellen. Meillä se menee näin.

Ruoka kelpaa, kun on tarpeeksi nälkä.

Ruoka kelpaa, kun on tarpeeksi nälkä.

    Niinä päivinä kun muruille ei kelpaa mikään, kovetan itseni enkä ole huomaavinani ruoan kerjuuta. Palaan asiaan vasta seuraavana ruoka-aikana, jolloin vaihdan kuivuneiden muonakasojen tilalle tuoreet. Kun on tarpeeksi pitkään syömättä, huonompikin pala kelpaa. Villieläimillä nälkä on tavanomaisempi tunne kuin kylläisyys, joten vatsan tyhjyys on normaali fysiologinen tila myös kesykissoilla. Menetelmän avulla painokin pysyy mukavissa lukemissa.

    Säilyke- ja kuivamuonaan mieltymisen ongelma on kuitenkin ratkaisematta. Tavoitteena on, että puolet kissojen ruoasta olisi tuoretta ja toinen puoli teollista. Supermarketista ostetut lihat ovat liian yksipuolista ainoaksi ravinnoksi, joten valmisruokiin lisätyt vitamiinit täydentävät sitä sopivasti. Mutta edelleen olen luonnottoman haasteen edessä, miten saada lihansyöjät syömään lihaa?

Rotat maailmankartalla

    Luonnonvaraisina elävät rotat muodostavat yhdyskuntia, jotka jakautuvat edelleen pienempiin perheryhmiin. Asumista varten nämä sosiaaliset jyrsijät kaivavat luolastoja, joissa on pesäkammiota, varastotiloja sekä niitä yhdistäviä käytäviä. Luolastoasumuksen ulkopuolelle eläimet polkevat ruokapaikoille johtavia polkuja, joita ne käyttävät myös reviirin tarkkailuun. Kun ilta hämärtyy, yhdyskunta herää ja rotat lähtevät liikkeelle etsimään ruokaa ja tapaamaan tuttuja. Silloin ne yleensä osuvat meidän silmiimme.

    Ihmis- ja rottayhdyskuntien rinnakkaiselo lienee alkanut siinä vaiheessa, kun metsästäjä-keräilijänä itsensä elättänyt lajimme asettui paikoilleen ja alkoi varastoida ruokaa, rehua ja muita syömiskelpoisia tarveaineita. Rotat löysivät kätköt ja tykästyivät elämään lihapatojen äärellä. Ruokavaliot kun olivat sopivan samankaltaisia. Rotat ovat periaatteessa kasvissyöjiä, mutta voivat pistää poskeen myös eläinperäistä tavaraa.

    Päästäkseen käsiksi ruokavaroihimme rotat joutuvat jyrsimään tiensä ihmisten rakentamien esteiden läpi. Siinä puuhassa ne tahtomattaan aiheuttavat tuhoja kaikenlaisille rakenteille. Edes sähköjohdot eivät ole turvassa. Muovi, metalli ja huonolaatuinen betoni eivät tuota kummoistakaan estettä teräville talttamaisille etuhampaille, jotka kulumisen vuoksi kasvavat jatkuvasti. Rotat ulostavat ja virtsaavat työn lomassa, joten niiden jätökset pilaavat ruoka-aineita, vaikka varsinainen ruokahävikki jäisi vähäisemmäksi. Kaikki rotat eivät ole terveitä. Ne saattavat kantaa mukanaan taudinaiheuttajia, jotka voivat tarttua myös ihmisiin.

Rotat ovat sosiaalisia eläimiä, joilla pitäisi aina olla lajitoverien seuraa.

Rotat ovat sosiaalisia eläimiä, joilla pitäisi aina olla lajitoverien seuraa.

    Sosiaalisuuden lisäksi rotat ovat älykkäitä, uteliaita ja oppivaisia. Tämä huomatiin jo 1800-luvulla, jolloin niitä alettiin kesyttää ja jalostaa lemmikeiksi. Nykyisin rotat ovat suosittuja kotieläimiä ja niitä on saatavana useina erilaisina värivaihtoehtoina. Kokemukseni rajoittuu ruskeaan ja valkoiseen sisaruspariin. Muutoin lemmikkirottien ulkomuoto ei kovin paljon poikkea villeistä sukulaisista.

    Rotat ovat ihmisten tavoin nisäkkäitä ja niiden elintoiminnot muistuttavat omiamme. Tästä on varmasti ollut hyötyä sopeutumisessa elämään nurkissamme, mutta yhtäläisyys on myös painanut raskaan ristin rottien sukukunnan ylle. Niitä käytetään koe-eläiminä tutkimuksissa, joiden tavoitteena on parantaa ihmisten terveyttä. Irvokasta kyllä laboratorioissa kehitetään myös entistä tehokkaampia rotanmyrkkyjä sekä testataan niiden tehoa rottiin.

    Ikävä maine tuholaisena ei ole estänyt kouluttamasta nopeasti oppivia jyrsijöitä ihmisen palvelukseen myös tutkimuslaboratorioiden ulkopuolella. Nykyään rotat etsivät esimerkiksi maamiinoja sota-alueilla. Niiden tarkka hajuaisti pärjää koirille, mutta keveytensä vuoksi ne eivät laukaise miinaa, jos sattuvat astumaan sen päälle. Tällä tavalla vältetään miinanetsijöiden ennenaikainen kuolema.

    Rotista on tullut myös ammattiurheilijoita. Tiedekeskus Heurekassa rottien koripallojoukkueet ottavat mittaa toisistaan näyttely-yleisön istuessa katsomossa. Urheilijarotat ovat lemmikkirottia, jotka pentuajan jälkeen muuttavat Heurekan tiloihin opiskelemaan uutta ammattia. Jyrsijöiden osallistuminen koripallokisaan on vapaaehtoista, mutta kun peliolosuhteet on tehty eläimille houkutteleviksi, jokaiseen näytösotteluun löytyy halukkaita pelaajia.

    Harvalla eläinlajilla on yhtä monenlaisia rooleja ihmisen elämässä kuin rotalla. Voin vain ihailla niiden sitkeyttä ja selviytymiskykyä kaikista ihmisten asettamista esteistä ja tuhoamisyrityksistä huolimatta. Asiantuntijat veikkaavat, että rotilla menee lujaa vielä siinä vaiheessa, kun viimeinen ihminen on poistunut maan päältä.

Syötkö lihaa vai broileria?

    Tunnustan, syön porsaan, raavaan ja broilerin lihaa sekä meren elävistä erityisesti kalaa, joskus myös äyriäisiä ja pääjalkaisia, sellaisia kuin mustekalat. Hyönteisiä en ole maistanut, mutta innolla odotan ensimmäistä suutuntumaa. Samanlaista tehokkaan eläintuotannon tarjoamaa ravintoa löytyy valtaosan lautasilta, pelkillä kasviksilla vatsansa täyttää vain kolme tai neljä suomalaista sadasta.

    Fysiologisilta ominaisuuksiltani olen sekaruokaisen lajini tyypillinen edustaja. Purukalustoni ja suolistoni ovat samankaltaisia kuin muilla vastaavilla, esimerkiksi sioilla tai serkuillamme apinoilla. Etuhampaat leikkaavat ja poskihampaat jauhavat sen, mitä suuhuni pistän. Nielemisen jälkeen ruoka joutuu mahan kautta lyhyehköön suolistoon, josta jäljellä oleva ravintomassa poistuu joidenkin tuntien kuluessa.

    Ihmislaji on muiden kädellisten tavoin sopeutunut elinympäristöön, jossa pääasiallisena ravintona ovat olleet kasvien osat, lehdet, varret, juuret, hedelmät ja siemenet. Menyytä on täydennetty eläinperäisellä proteiinilla, toukilla ja hyönteisillä. Harvinaisina hetkinä ruokalistaan on voinut kuulua myös muiden nisäkkäiden lihaa. Hampaisto ja ruoansulatuselimistö sopeutuivat satoja tuhansia vuosia sitten puskemaan läpi paljon kasviksia ja vähän lihaa. Samankaltainen ruokavalio on edelleen meille ihmisille lajinmukaisinta, vaikka vinhasti vaihtuvien muotidieettien pyörityksessä sitä ei aina muista.

    Lihansyönnistä puhuminen nostattaa helposti tunteita puolesta ja vastaan. Perusteltuja syitä löytyy tukemaan molempia näkökantoja. Lopputulos, syökö lihaa vai ei, riippuu paljon arvoista, viitseliäisyydestä ja jonkin verran myös taloudellisesta tilanteesta. Ystäväni sanovat pitävänä kasviruokavaliota hyvänä asiana, mutta lihan valmistaminen vain on niin helppoa, kun siihen on pienestä saakka tottunut. Pelkkä kasvisruoka on saanut jäädä, koska siirtyminen vaatisi erityisiä ponnisteluja ennen kuin siitä tulisi sujuva rutiini.

Lihakanan rintalihaksia eli broilerin fileitä.

Lihakanan rintalihaksia eli broilerin file.

    Useat julkisuuden henkilöt ovat avautuneet ruokailutottumuksistaan. Olen toistuvasti kuullut tai lukenut, miten jotkut julkimoista ovat todenneet, etteivät syö lihaa, mutta kylläkin broileria ja kalaa. En osaa ratkaista, johtuvatko lausunnot täydellisestä tiedon puutteesta vai tavoittelevatko kellokkaat kasvissyöjän mainetta.

    Lihantuotannon ongelmia on puitu julkisesti runsaasti, joten voi olla, että vain kärsimysväittelyn keskiössä olleet sika ja nauta mielletään lihaa tuottaviksi eläimiksi. Lihakanoja eli broilereita ei oikein tunneta ja ehkä ne sen vuoksi rinnastetaan kaloihin, joita virheellisesti pidetään tunteettomina.

    Broilerin lihakset ovat lihaa siinä missä sian ja naudan lihakset. Tarkasti ottaen myös syödessämme kalaa pistämme suuhumme lihaksia, kalan lihaksia. Löysiä puhuvien ruokakeskustelijoiden olisi tarpeen päivittää tietonsa broilerin- ja kalanlihan alkuperästä ja myöntää, etteivät minkään eläimen lihakset sovi vegetaristin lautaselle. Broileriksi joutunut kanalintu kärsii siinä missä muutkin eläimet.