Tunnustan, syön porsaan, raavaan ja broilerin lihaa sekä meren elävistä erityisesti kalaa, joskus myös äyriäisiä ja pääjalkaisia, sellaisia kuin mustekalat. Hyönteisiä en ole maistanut, mutta innolla odotan ensimmäistä suutuntumaa. Samanlaista tehokkaan eläintuotannon tarjoamaa ravintoa löytyy valtaosan lautasilta, pelkillä kasviksilla vatsansa täyttää vain kolme tai neljä suomalaista sadasta.
Fysiologisilta ominaisuuksiltani olen sekaruokaisen lajini tyypillinen edustaja. Purukalustoni ja suolistoni ovat samankaltaisia kuin muilla vastaavilla, esimerkiksi sioilla tai serkuillamme apinoilla. Etuhampaat leikkaavat ja poskihampaat jauhavat sen, mitä suuhuni pistän. Nielemisen jälkeen ruoka joutuu mahan kautta lyhyehköön suolistoon, josta jäljellä oleva ravintomassa poistuu joidenkin tuntien kuluessa.
Ihmislaji on muiden kädellisten tavoin sopeutunut elinympäristöön, jossa pääasiallisena ravintona ovat olleet kasvien osat, lehdet, varret, juuret, hedelmät ja siemenet. Menyytä on täydennetty eläinperäisellä proteiinilla, toukilla ja hyönteisillä. Harvinaisina hetkinä ruokalistaan on voinut kuulua myös muiden nisäkkäiden lihaa. Hampaisto ja ruoansulatuselimistö sopeutuivat satoja tuhansia vuosia sitten puskemaan läpi paljon kasviksia ja vähän lihaa. Samankaltainen ruokavalio on edelleen meille ihmisille lajinmukaisinta, vaikka vinhasti vaihtuvien muotidieettien pyörityksessä sitä ei aina muista.
Lihansyönnistä puhuminen nostattaa helposti tunteita puolesta ja vastaan. Perusteltuja syitä löytyy tukemaan molempia näkökantoja. Lopputulos, syökö lihaa vai ei, riippuu paljon arvoista, viitseliäisyydestä ja jonkin verran myös taloudellisesta tilanteesta. Ystäväni sanovat pitävänä kasviruokavaliota hyvänä asiana, mutta lihan valmistaminen vain on niin helppoa, kun siihen on pienestä saakka tottunut. Pelkkä kasvisruoka on saanut jäädä, koska siirtyminen vaatisi erityisiä ponnisteluja ennen kuin siitä tulisi sujuva rutiini.
Useat julkisuuden henkilöt ovat avautuneet ruokailutottumuksistaan. Olen toistuvasti kuullut tai lukenut, miten jotkut julkimoista ovat todenneet, etteivät syö lihaa, mutta kylläkin broileria ja kalaa. En osaa ratkaista, johtuvatko lausunnot täydellisestä tiedon puutteesta vai tavoittelevatko kellokkaat kasvissyöjän mainetta.
Lihantuotannon ongelmia on puitu julkisesti runsaasti, joten voi olla, että vain kärsimysväittelyn keskiössä olleet sika ja nauta mielletään lihaa tuottaviksi eläimiksi. Lihakanoja eli broilereita ei oikein tunneta ja ehkä ne sen vuoksi rinnastetaan kaloihin, joita virheellisesti pidetään tunteettomina.
Broilerin lihakset ovat lihaa siinä missä sian ja naudan lihakset. Tarkasti ottaen myös syödessämme kalaa pistämme suuhumme lihaksia, kalan lihaksia. Löysiä puhuvien ruokakeskustelijoiden olisi tarpeen päivittää tietonsa broilerin- ja kalanlihan alkuperästä ja myöntää, etteivät minkään eläimen lihakset sovi vegetaristin lautaselle. Broileriksi joutunut kanalintu kärsii siinä missä muutkin eläimet.