Arvion mukaan langattomien tietokoneiden lukumäärä kasvoi pöytäkoneita suuremmaksi viime kesän aikana. Puhelimet, tablettitietokoneet ja läppärit, jotka toimivat ilman suoraa yhteyttä verkkovirtaan, ovat vapauttaneet meidät sähköjohtojen talutusnuorasta. Muovipäällysteisen metallikimpun pituus ei enää rajoita toimintasädettämme. Kadulla yksinään höpöttävä kulkija ei ole kylähullu vaan puhelimeen puhuva normikansalainen. Elokuvia voi katsoa vaikka keskellä koskematonta metsää, jos sellaisen luontokokemuksen haluaa.
Päivittäinen pistokeruuhka. Neljä töpseliä yhden pistorasian äärellä.
Teknisestä erinomaisuudestaan huolimatta kojeet kuitenkin toimivat sähköllä, joten jostain sitä on saatava. Akut ovat laitteiden sisään rakennettuja energiavarastoja, mutta tuohon varastoon elektronit menevät edelleen sähköjohtoa pitkin. Laturin johdon päässä on töpseli, mutta missä on sitä varten vapaa pistorasia?
Voimme käyttää elektronisia laitteita missä vain, mutta sähkövirran saatavuudesta olemme silti kiusallisen riippuvaisia. Tyhjäakkuinen älypuhelin tai tabletti pilaa tunnelman. Mitä useampia langattomia laitteita käytämme, sitä enemmän tarvitsemme pistorasioita. Nurinkurista.
Jatkojohto on välttämätön. Sähköalan asiantuntijat suosittelevat niitä vain tilapäiseen käyttöön.
Siellä missä ihmiset liikkuvat, on myös voitava ladata akkuja. Ainakin julkisissa kulkuvälineissä ja joissakin ostoskeskuksissa tarpeeseen suhtaudutaan vakavasti. Ilmaisia tai maksullisia latauspaikkoja löytyy lisävirtaa tarvitseville.
Laitteiden teknisiä käyttöominaisuuksia ja uusia ohjelmasovelluksia kehitetään niin rivakkaan tahtiin, että tänään en vielä tiedä, mitä ominaisuutta ilman en huomenna voi elää. Älypuhelinten heikko kohta onkin akkujen kesto. Kännykkäkauppiaiden lakoninen vakio-ohje on, että lataa kerran päivässä.
Jatkojohdot kiinnostavat kissoja. Kuvassa näkyy selkeä turvallisuusongelma. Kiinteiden pistorasioiden asentaminen vähentää riskiä.
Kuinka me kuluttajat siedämme tällaisia tuotteita? Ostamme uusia luureja kädet ojossa, vaikka tiedämme, että niiden virransäilöntä on jäänyt viime vuosituhannelle. Kyse ei voi olla insinöörien osaamattomuudesta. Kestävämpi akku ei vain liene yhtä hyvä myyntivaltti kuin entistä parempi kamera tai taskulamppu. Jos tuote menee kaupaksi surkean akun kanssa, sen tuotekehitykseen ei kannata panostaa.
Jotain taikaa niissä kuitenkin on. Kosketusnäytölliset älypuhelimet liitettynä internetiin ovat osuneet herkkään kohtaan ihmisen perimmäisessä olemuksessa. Sormella tökkäämisen luontevuuden on oltava jonkinlainen biologinen lajiominaisuus meille kädellisille. Muuten ei huonosti kestävien akkujen ja älypuhelinten suosiota kulttuurista toiseen voi ymmärtää.
