Kuuluu ”taps” ja ”krunts” kun digitaalisen kärpäsen lento äkisti katkeaa. Sen jälkeen otus hajoaa usvaiseksi hiutalepilveksi ja katoaa kuvasta. Uusi näytön painallus ja seuraava siipiveikko lakkaa olemasta yhtä näyttävästi. Vajaan vuoden ikäiset kissani pelaavat lattialla lojuvan tabletin digipeliä ikään kuin olisivat tehneet sitä koko ikänsä.
Kissan polkuantura tuntuu samalta kuin ihmissormi taulutietokoneen kosketusnäytöllä.
Hyvä että mobiiliteknologia pelittää myös kissan tassuissa, sillä yhteensopivuus eri lajien ominaisuuksiin ei ole itsestäänselvyys. Taulutietokoneen ja älypuhelimen kosketusnäyttö reagoivat yhtä herkästi sormen kuin kissan polkuanturan kosketukseen. Puhun vain omasta kokemuksesta ja YouTube -videoiden raskaaseen todistusvoimaan nojaten.
Erinomaisina saalistajina tunnetut kissat ovat äärimmäisen kärsivällisiä metsästäjiä. Ne jaksavat vaania ja odottaa otollista hyökkäyshetkeä melkein loputtomiin. Tutkija on laskenut, että elävässä elämässä mirriltä onnistuu joka kolmas isku. Kodeissamme eläviltä pedoilta siis löytyvät kaikki tarvittavat tappavat ominaisuudet, mutta pikseleistä koostuvien pelien parissa niiden turnauskestävyys on huono.
Pelaava kissa vauhdissa.
Ensimmäisillä kerroilla kissat innostuvat oikein tosissaan ja panevat kaiken peliin. Mitään ei kuitenkaan jää kynsiin ja hampaisiin, joten pyydystysinto lopahtaa muutamassa kymmenessä sekunnissa. Innokkaimmat alkavat kaivaa tabletin alta ja siinä vaiheessa laite saa kyytiä.
En viitsi pelata, mutta pysyn tässä kuitenkin vahdissa.
Nopeasti katit oppivat, ettei tämä peli johda mihinkään. Ne tulevat tabletin ääreen, kun kissapeli avataan, toteavat sen tylsäksi ja lössähtävät lepäämään peliruudun päälle. En tiedä miksi ne sen tekevät, mutta ehkä varmuuden vuoksi. Jos sieltä kuitenkin tulisi jotain parempaa. Ötökkäpelin vaihtaminen hiirijuttuun ei lisää kiinnostusta.
Liike laukaisee kissapedon saalistusvietin. Siksi liikkuva kuva yhdistettynä kosketusnäyttöön kuulostaa ihanteelliselta puuhavälineeltä, jolla voisi lisätä yksin olevien kattien viihtymistä. Ikävä kyllä kissat eivät mene halpaan, pelkkä saaliin tavoittelu ei riitä, jos muuta ei jää kynsiin.
3D-tulostimen yhdistäminen digipeliin olisi oiva lisä: joka kerran kun ötökkä jäisi kiikkiin, kissan tassuille purskahtaisi purulelu. Roskamäärän rajoittamiseksi peliin kannattaisi ohjelmoida, kuinka monta turilasta katti voisi kerralla tulostaa. Ruoka-automaatin kytkeminen mukaan antaisi kissoille mahdollisuuden syömistä edeltävään saalistukseen. Se olisi askel lähemmäksi kotipetojen villien sukulaisten elämää.