Tag Archives: eettinen

Joulupöydän kunkku on kinkku – pala sian reittä ja pakaraa

 

    Sydäntalven pitopöytiä on muutaman vuosisadan hallinnut kinkku, pala noin puolivuotiaan sian reittä ja pakaraa. Tapa syntyi aikana, jolloin liha ei kuulunut keskiverto suomalaisen arkiruokiin. Suurta juhlaa, joulunaikaa, haluttiin juhlistaa syömällä parasta mahdollista, lihaa.

Parikiloinen kypsä joulukinkku. Kun lihakimpale on kooltaan pieni, yhdestä sian takajalasta riittää useampaan joulupöytään.

    Yhteiskunnan vaurastumisen myötä liharuoasta on tullut jokapäiväistä. Usean suomalaisen mielestä kunnollinen ravitseva ateria sisältää aina jonkin eläimen lihaskudosta.

    Lihaa tuottavien eläinten pitoon liittyy kuitenkin moninaisia ongelmia. Elukoiden popsimalla energiamäärällä ruokittaisiin useampi ihminen kuin eläimestä joskus saatavalla lihalla. Rehupeltojen ja laidunmaiden tieltä kaadetaan luontoarvoiltaan suuria ja hiilidioksidia itseensä sitovia vihernieluja. Jokainen nautaeläin röyhtäilee metaania ja kiiruhtaa siten ilmastonmuutosta. Eläinten hyödyntämiseen liittyvät eettiset kysymykset ovat niin mittavia, ettei niihin toistaiseksi ole löydetty kaikkia tyydyttäviä vastauksia.

Pikkupossuilla on vielä koko lyhyt elämä edessä. Kuva Pixabay.

    Viralliset ravitsemussuositukset seuraavat ajan ja varallisuuden muutoksia. Tällä hetkellä ne kehottavat syömään enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa. Kasvissyönnistä on pikku hiljaa tullut valtavirtaa. Nykyään työpaikkaruokaloissa on aina tarjolla kasvisvaihtoehtoja. Kasvisravintoloita nousee nopeammin kuin niissä ehtii käydä. Tasavallan presidentti tunnusti haastattelussa syövänsä lihaa vain kerran viikossa. Kasvispohjaiset lihankorvikkeet härkis ja nyhtökaura ovat lyöneet myyntiennätyksiä ja pitkän aikaa kaupoissa myytiin ei-oota.

    Ruoasta puhuminen on trendikästä ja useat kuluttajat tekevät tiedostavia ostopäätöksiä. Sen seurauksena kasvisten syönti lisääntyy, mutta ristiriitaisesti myös lihankulutus kasvaa. Kansalaiset ovat kuunnelleet ravinto-oppineita ja siirtyneet joukolla popsimaan niin sanottua valkoista lihaa, siis broilereiden ja kalkkunoiden lihaksia. Samaan aikaan myös kasvissyöjien lukumäärä on lisääntynyt, joten lihankulutuksen kasvu johtunee siitä, että lihaa syövät mättävät sitä suuhunsa yhdellä aterialla entistä enemmän.

    Joulu on fleksaajille haasteellinen. Syömme pääasiassa kasviksia, mutta myös lihaa erityisissä sosiaalisissa tilanteissa. Kinkku on meidän perheen joulupöydän ehdoton keskipiste. Seitakinkku ja muut sian takajalan korvikkeet eivät ole uskottavia vaihtoehtoja. Ainakaan vielä.

Lihasikojen tehtävänä on kasvattaa itselleen isot, mureat lihakset. Kuvan siat eivät ole kotimaisia, koska niiltä on katkaisu hännänpäät. Kuva Pixabay.

    Kun perheen poika tuli täysi-ikäiseksi, pyysin häntä nimeämään ikävän lapsuudenmuiston. Vastaus oli selkeä. Meillä kotona ei ole koskaan paistettu joulukinkkua. Jälkikasvulta uupuivat oman kodin muistot kinkun paiston vaiheista, hajusta ja rasvasta.

    Anoppi, suvun erinomainen kokki, oli valmistanut juhlapöydän liharuoan omassa kodissaan. Pikkupoika oli viettänyt aikaa mummonsa luona ja osallistunut jouluruokien tekoon, myös kinkun paistoon, mutta se ei ollut sama asia kuin kotona tehty.

    Samaisella nuorella miehellä on vuosikausia ollut oma koti, mutta joka joulu paistan kinkun päivän pari ennen aattoa. Illalla poika tulee haistelemaan tuoksuja ja maistamaan tuoretta pitopöydän herkkua. Tällä ikään kuin korjataan ja parannetaan lapsuuden kokemuksia. En ole kysynyt, miten myöhästyneet jouluvalmistelut ovat vaikuttaneet muistoihin, ovatko lapsuudentraumat lientyneet? Tapa kuitenkin jatkuu. Luomukinkku on tilattu.

Elinsiirtoja kapteeni Koukusta Frankensteiniin

    SADUSSA Peter Pan ja hänen arkkivihollisensa kapteeni Koukku seikkailevat Mikä-Mikä-Maassa. Merirosvolla on nimensä mukaisesti pelkkä koukku toisen käden sormien ja kämmenen tilalla. Hän kuitenkin käyttää sitä taitavasti.

    LAPSENA mietin, miten haarukka pysyy koukussa. Aikani pähkäiltyä päädyin siihen, että haarukkaa ei ehkä tarvita, koska koukkua voi käyttää samaan tarkoitukseen. Olisin halunnut kokeilla.

    IHMISEN puuttuvien tai huonosti toimivien ruumiinosien korvaaminen keinotekoisilla ei ole uusi asia. Puujalkavitsi lienee saanut nimensä siitä, että surkea vitsi ontuu kuin puujalkainen ihminen.

    LÄÄKETIEDE kykenee yhä vaativampiin kudosten siirtoihin. Keuhkoja, sydämiä, maksoja ja munuaisia vaihdetaan ihmisestä toiseen, kun muut parannuskeinot eivät enää tehoa. Vauhtia hidastaa lähinnä siirrettäväksi sopivien elinten saatavuus, niitä ei ole riittävästi. Kuluneita niveliä kyetään korvaamaan teollisesti valmistetuilla metallisilla, joten niistä ei tule pulaa.

    MEKAANISIA ja elektronisia varaosia on kehitetty esimerkiksi käsivarsien tilalle. Kehittyneimmät versiot toimivat melkein kuin omat jäsenet. Kapteeni Koukku saattoi vain haaveilla käden näköisistä ja aidon raajan tavalla tarttumaan kykenevistä siirrännäisistä.

    KÄYTÄNNÖSSÄ suuri osa ihmistä on korvattavissa luonnollisilla tai keinotekoisilla varaosilla. Vain pää on pysynyt alkuperäisillä hartioillaan, mutta nyt sitäkin ollaan siirtämässä.

    ITALIALAINEN lääkäri Sergio Canavero on ilmoittanut tekevänsä ensimmäisen elävän ihmisen pään siirron joulukuussa 2017. Vastaanottaja, pään omistaja, on jo löytynyt, mutta kehonsa luovuttajasta ei ole kerrottu mitään.

    JO ennakkoon huomiota kerännyttä siirto-operaatiota on harjoiteltu apinoilla ja laboratoriojyrsijöillä, mutta tiedeyhteisö ei ole kyennyt varmistamaan toimenpiteiden onnistumista, koska tuloksia ei vielä ole julkaistu tieteellisen käytännön mukaisesti.

    FACEBOOK-SIVUILLAAN Canavero esittää kuvan päänsiirtoharjoitelmasta: kokonainen rotta, jonka niskaan on kiinnitetty hiiren pää ja rintarangan yläosa eturaajoineen. Kaksipäisen kummajaisen kumpikaan pää ei kuvassa näytä järin hyvinvoivalta.

    SAMOILLA naamakirjan sivuilla kerätään joukkorahoituksella varoja päänsiirto-operaation kustannusten kattamiseen. Ne eivät ole vähäiset, koska Canavero arvelee tarvitsevansa noin 150 avustavaa kirurgia yli vuorokauden kestävässä leikkauksessa.

    NÄHTÄVÄKSI jää, tapahtuuko vuoden loppuun ajoitettu toimenpide aikataulun mukaisesti. Voi olla, että mittavat eettiset ja taloudelliset ongelmat eivät salli toteuttamista. Se ei kuitenkaan estä vaan ainoastaan viivästyttää ensimmäistä päänsiirtoa.

    ELÄINLAJINA me ihmiset olemme sellaisia, että teemme kaiken, mikä on mahdollista. Kun päitä opitaan onnistuneesti irrottamaan ja kiinnittämään vieraaseen kehoon, ihmisen voi koota paloista kuin räsynuken tai Frankensteinin hirviön.

Päänsiirtojen eettiset ongelmat ovat suurempia kuin tekniset haasteet. Kuvassa Pyhämaan Uhrikirkon kupeen kalliokasveja.