Tag Archives: hapenpuute

Kalajuttu valottaa vain toisen osapuolen kokemuksia

Tuttujen seurassa kuuntelin tarinaa isosta vonkaleesta, joka uuvuttavan taistelun jälkeen pääsi pakoon. Toinen huomautti, ettei kamppailu kai oikeasti voinut niin raju olla. Kommentti koski kertojan kokemusta.

Kalajutut eivät ole harvinaisia. Tuhansien järvien maassa lähes kaksi miljoonaa suomalaista harrastaa kalastusta (Suomen vapaa-ajan kalastajat). Se merkitsee, että joka kolmas meistä rentoutuu kaloja narraamalla.

Kalojakin riittää. Suomen vesissä elää noin 70 eri lajia, joita voi tavoitella muun muassa onkimalla, uistimella, pilkillä tai perholla.

Ihminen ja kala ottavat mittaa toisistaan

Kalajuttu alkaa, kun saalis on tarttunut syöttiin. Seuraavaksi se väsytetään, vedetään lähemmäs ja lopulta nostetaan vedestä.

Joskus kala rimpuilee itsensä irti ja katoaa takaisin syvyyteen. Kertojaa harmittaa, ja samalla toisen osapuolen kokemukset jäävät kokonaan huomaamatta.

Kesän iloja. Pojat onkivat laiturilla ja onnistuvat saamaan kalan koukkuun. Kalan kohtalo on kärsiä ja kuolla. Kuva Shutterstock.

On helppo kuvitella, että irti päässyt vonkale on taistelusta uuvuksissa, ja koukku tai koukut ovat vahingoittaneet sen kudoksia. Siinä tilassa eläin on erityisen altis vedessä vaanivien muiden saalistajien hyökkäyksille. Se tarvitsee aikaa toipuakseen taistelusta koukkuja vastaan.

Kalat tuntevat kipua ja kärsimystä. Tähän tietoon perustuen kalastuslaki (379/2015, löytyy täältä) antaa ohjeita, miten saaliiksi saatuja kaloja pitää kohdella.

Säädökset edellyttävät, että kalat lopetetaan mahdollisimman pian tai ainakin ne pitää tainnuttaa ennen lopullista kuolemaa. Vaihtoehtona on säilyttää niitä sumpussa tai vastaavassa tilassa.

Kalat tukehtuvat joutuessaan hengittämään ilmaa

Eläviä ja tuntoisia kaloja ei pidä jättää veneen pohjalle tai rantakiville, koska niiden kidukset hyödyntävät huonosti ilman happea. Vedestä nostamisen jälkeen kalat pikkuhiljaa tukehtuvat kuoliaaksi. Lajista ja olosuhteista riippuen se voi kestää kymmeniä minuutteja.

Nisäkkäissä ja linnuissa hapenpuute aiheuttaa pahoinvointia ja vahvaa ahdistusta. Siitä on tehty johtopäätös, ettei tukehduttaminen ole hyväksyttävä eläinten lopetusmenetelmä.

Kaloista on vähemmän tietoa, mutta ei ole syytä olettaa, että ne kokisivat kuoliaaksi tukehtumisen vähemmän epämiellyttäväksi.

Virkistyskalastusta pidetään mukavana tapana rentoutua ja kokea aitoja luontoelämyksiä, mutta se on huvia vain toiselle osapuolelle.

Kaloille kyse on elämästä ja kuolemasta.

Haukotus tarttuu kuin tauti

Tylsää tämä lintujen tiirailu ikkunan takaa.

    KAHDEN sisäkissan kodissa hauskinta on seurata eläinten yhteiseloa. Aamuisin ne lähtevät liikkeelle ja illalla panevat maata yhtä matkaa. Lintujen tiirailu ikkunasta ja parvekkeella ulkoilu tapahtuvat yhdessä. Myös turkin pesu sattuu samaan ajankohtaan, vaikka huoltotoimet tapahtuvat eri huoneissa, jolloin mirreillä ei ole näköyhteyttä toisiinsa.

    USEIN kissat haukottelevatkin peräjälkeen. Melkein vuoden yritin ikuistaa kuvaan ammottavan kidan, mutta tapasin myöhästyä ratkaisevat sekunnin murto-osat. Oivallettuani leukojen aukomisen siirtyvän katista toiseen aloin ennakoida. Kun toinen haukotteli, piti juosta kameralle. Siten vain odottelin, kun toinenkin kita aukeni äärimmilleen.

Kita ammolleen ja keuhkot täyteen ilmaa. Se on haukotus.

    TUTTUUDESTAAN huolimatta haukottelun tarkoitus on edelleen epäselvä. Suu aukeaa ja keuhkot täyttyvät ilmasta, joten yhdeksi syyksi on ehdotettu hapenpuutetta. Haukotuksia on myös pidetty elimistön tapana viilentää aivoja, koska tutkimuksen mukaan kylmässä ilmanalassa ihmiset haukottelevat vähemmän kuin lämpimässä. Haukottelemme väsyneenä ja pitkästyneenä, mutta myös jännittyneenä ja stressaantuneena, joten pelkkä vireystaso ei riitä selittämään kitapurjeen esittelyä.

    IHMISTEN lisäksi useat muut eläinlajit haukottelevat. Niillä on jopa erilaisia haukotuksia. Esimerkiksi paviaanit haukottelevat sekä silmät kiinni että auki. Tutkijoiden mukaan serkkujemme leukojen revittely suljetuin silmin on aito haukotus, avoimin silmin kyse on tunnekuohusta.

    HAUKOTUKSET tarttuvat saman lajin yksilöiden välillä. Kun seurassa ensimmäinen suu ammottaa, niin kohta seuraavat suupielet aukeavat. Nykyään tiedämme, että haukotustartunta on kuin zoonoosi, se leviää lajista toiseen. Tutkimuksessa koirat haukottelivat, kun ne kuulivat isäntäväen haukotusääniä. Tarttuvilla haukotuksilla tuntuisi siten olevan selkeä sosiaalinen rooli. Ne voivat olla laumaeläinten välinen viesti, joka näkyy kauas.

Tuplahaukotus.

    UUSIMMAT ihmistutkimukset ehdottavat, että haukottelussa olisi kyse tunteista ja erityisesti empatiasta. Jos haukotuksesi tarttuu, sinusta pidetään. On myös epäilty, että fysiologisen prosessin ohjaajina toimisivat tunteita ja mielialaa säätelevät aivojen välittäjäaineet serotoniini ja dopamiini. Niiden määrän lisääntyminen laukaisisi haukotusrefleksin. Mene ja tiedä.

    MEIDÄN laumassa haukotus ja tarve käydä iltapäivätorkuille ylittävät helposti lajien väliset rajat. Sohvalla lojuva ja haukotteleva kissa vetää puoleensa niin, että sen viereen on pakko kellahtaa pötkölleen. Havainto ei varmasti ole tieteellisesti pitävä, mutta ainakin meillä kissan haukotus on lajista lajiin tarttuvaa laatua. Huooooh!