Tag Archives: uhanalainen

Salaperäinen ankerias voi ratkaista vanhan mysteerin

Luin ruotsalaisen kirjailijan Patrik Svenssonin teoksen Ankeriaan testamentti. Se luokitellaan kerronnalliseen tietokirjallisuuteen, jossa jokseenkin yksityiskohtaiset tietoiskut ankeriaan elämästä lomittuvat kertomukseen isän ja pojan suhteesta. Ankeriailla on siinä tietysti keskeinen rooli. Kirjan myötä innostuin salaperäisistä eväkkäistä, joita en ole koskaan niitä syönyt tai yrittänyt pyydystää.

Ankeriaat syntyvät Sargassomeressä, mutta jo ihan poikasina ne matkaavat useita tuhansia kilometrejä muun muassa Euroopan ja Pohjois-Amerikan jokiin ja järviin. Näissä makean veden vesistöissä ne viipyvät vuosikausia, jopa vuosikymmeniä ennen kuin palaavat takaisin syntypaikoilleen lisääntymään ja kuolemaan. Etsinnöistä huolimatta Sargassomerestä ei ole löydetty eläviä eikä kuolleita aikuisia ankeriaita. Vain pieniä poikasia.

Herkkusuiden suosikkina ankeriasta on kalastettu liikaa. Nykyään se on erittäin uhanalainen laji, jonka pyyntiä luonnonvesistä on rajoitettu voimakkaasti. Kasvatus viljelylaitoksissa voisi ratkaista ankeriaanlihan saatavuusongelman, mutta näitä käärmemäisiä kaloja ei yrityksistä huolimatta ole voitu kasvattaa, koska ne eivät lisäänny vankeudessa.  

Nuoret ankeriaat kasvavat vuosikausia järvissä ja joissa. Syystä, jota ei tunneta, ne jossain vaiheessa lähtevät uimaan kohti alkukotiaan Sargassomerta. Kuva Pixabay, Adrian Marks.

Vuosi sitten Kotkan Maretariumin ankeriasaltaassa tapahtui jotain yllättävää. Vanhan ankeriasnaaraan ulkonäkö alkoi muuttua. Sen pää litistyi, silmät suurenivat ja käärmemäisen ruumiin keskiosa pullistui. Lopulta kala kuoli.

Ruumiinavauksessa sen sisältä löytyi mätimunia. Näin ei tiedetä tapahtuneen vankeudessa koskaan aikaisemmin ilman hormonikäsittelyä.  Mätimunat menivät kuitenkin hukkaan, koska mistään ei löytynyt vastaavassa lisääntymisvaiheessa olevaa urosta. Ehkä tapahtuma tuo toivoa ankeriaannälkäisille.

Loch Nessin kuuluisa järvi sijaitsee Skotlannin ylämailla. Silminnäkijöiden havaintoja järvessä asuvista hirviöistä on kuultu ainakin tuhat viisisataa vuotta. Ei siis ihan uusi juttu. Yhtä kauan ihmiset ovat yrittäneet todistaa, että hirviöitä joko asuu tai ei asu järvessä. Tutkimus jatkuu edelleen.

Muutamana vuotena uusiseelantilainen tutkimusryhmä keräsi järven eri kohdista satoja vesinäytteitä, joista etsittiin eläinten dna:ta. Dna kulkeutuu veteen ihosolujen, karvojen, sulkien, suomujen ja eritteiden mukana. Tutkijat löysivät ihmisten, koirien, lampaiden, mäyrien, myyrien, lintujen ja joidenkin kalojen dna:ta, mutta yllättäen melkein joka näytteestä paljastui ankeriaiden dna:ta.

Koska järvestä löytyy runsaasti ankeriaan dna:ta, se merkitsee, että siellä asustaa lukuisia ankeriaita. Paikallisten havaintojen mukaan ne voivat kasvaa jopa nelimetrisiksi ja olla olkavarren paksuisia. Vahvasti alkaa näyttää siltä, että Loch Nessin myyttiset hirviöt ovat olemassa, elävät ja voivat hyvin. Ehkä ne ovat jättimäisiä ankeriaita.

Kun Ähtärin eläintarhasta tuli Pandalandia

Vanhassa tarinassa harvinainen valkoinen elefantti oli aasialaisen hallitsijan poliittinen työväline. Pyhää eläintä ei voinut käyttää työntekoon, joten se vai oli. Kun hallitsija antoi lahjaksi valkoisen elefantin, sen ylläpitäminen tuli niin kalliiksi, etteivät lahjan saajan varat enää riittäneet sotaan varustautumiseen lahjoittajaa vastaan. Kierolla tavalla kallis lahja pönkitti antajan omaa valtaa.

Lumi-panda syö bambuja eläintarhan sisätiloissa.

Eläinlahjoilla tehdään politiikkaa edelleen. Kiinan kansantasavalta pitää Suomea niin ystävällismielisenä maana, että antoi meille lainaksi kaksi nuorta pandaa. Kiinalaisten positiiviseen arvioon vaikuttivat hyvät kauppasuhteet sekä meikäläisten vaitonaisuus kumppanin ihmisoikeuskysymyksistä.

Isopandat ovat uhanalainen laji, jonka suojelemiseksi kiinalaiset ovat löytäneet oivan keinon. Annetaan eläimiä muualle lainaksi ehdoilla, joilla vastaanottaja maksaa ylläpitokustannukset ja sen lisäksi vuosivuokraa siitä, että saa ylläpitää pörrökorvia. Tavoitteena on tuottaa pentuja, jotka palautetaan Kiinaan viimeistään aikuisuuden kynnyksellä.

Kesälomalla poikkesin Ähtärin eläintarhaan katsomaan näitä suojelutyön kohteena olevia karhueläimiä. Näyttävästi toteutettu tiedotus- ja mainoskampanja eläinten tulosta teki minut uteliaaksi kuten oli tarkoitus. Ostin kolmekymmentä euroa maksavan pääsylipun etukäteen verkosta varmistaakseni, että pääsin sisään pandataloon haluamaani kellonaikaan.

Pyry-panda köllöttää ulkona auringossa bambua rouskutellen.

Eläimet olivat hyvin katsojien nähtävillä. Vierailuni taisi osua ruoka-aikaan, koska molemmat mustavalkoiset otukset köllöttelivät selällään bambuja natustellen. Lumi-tyttö sisällä ja Pyry-poika ulkotarhassa. Ruokapuuhissa taitaakin kulua melkoinen tovi, koska tietoiskujen mukaan eläimet pistävät poskeen Hollannissa kasvatettuja bambuja noin kolmekymmentä kiloa päivässä. Pandojen elämä Suomessa alkaa muistuttaa valkoisia elefantteja, ylläpito on kallista.

Pandoja esille asettaneen Ähtärin eläintarhan tavoitteena on uusien lajien avulla lisästä kävijämäärää ja kasvattaa liiketoimintaa. Eläintarhan johto uskoo asiaansa, koska se otti ison lainan rakentaakseen uusille asukeilleen sopivat tilat. Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä. Ähtärin kaupunki takasi lainan, mutta takauksesta tehtiin hallinto-oikeuteen valitus, joka meni läpi: kunta ei saa taata riskibisnestä. Riskistä huolimatta toiminta jatkuu.

Tulokkaisiin liittynyt keskustelu on kaihtanut kysymystä, miten pandat itse kokevat siirtymisen uuteen asuinpaikkaan, vieraiden ihmisten kohtaamisen ja toisenlaisen ilmanalan. Eläinten hyvinvointia on tapana mitata ulkokohtaisesti niiden käytöksen, ruokahalun, kasvun tai muun tuotoksen muodossa, mutta yksilöiden omaa kokemusta ei pohdita.

Vasta viime vuosina tiedeyhteisöön on vakiintunut käsitys eläinten tunteista. Ne kokevat iloa, surua, kipua, pelkoa ja vihaa vastaavalla tavalla kuin me. Siitä huolimatta kukaan ei ole kysynyt maahan muuttaneilta pörrökorvilta itseltään, miltä niistä tuntuu asua ja elää jatkuvasti lukuisten uteliaiden silmäparien tuijotuksessa. Myönnän, että vaikka kysyttäisiin, ne tuskin ymmärtäisivät kysymystä emmekä me saisi selkoa vastausta.

Pandoilla on omat ulkotarhat, jotka tarvittaessa yhdistetään. Komeat kiipeilytelineet voivat saada lapset kateellisiksi.

Kaikille eläintarhojen eläimille pitäisi järjestää mahdollisuus vetäytyä suojaan ihmisten melulta ja tuijotukselta. Tavoite on ristiriitainen. Eläimille hyvässä tilassa ne voivat halutessaan piiloutua, mutta sellaiset tarhat eivät ole katsojaystävällisiä. Jos on huono tuuri, asiakkaat eivät näe eläimiä eivätkä saa rahalleen vastinetta. Ihmisille hyvässä paikassa eläimet ovat takuuvarmasti nähtävissä, mutta ne stressaantuvat helposti, koska eivät halutessaan pääse melulta ja katseilta suojaan.

Toivotan menestystä ja hyvää elämää Lumille ja Pyrylle kaukana kotoa. Jos niiden maahanmuutto on taloudellisesti niin tuottoisaa, että pandalaina tulee maksetuksi suunnitelmien mukaan, vielä parempi. Siitä hyötyvät sekä eläimet että ihmiset.

Elämäni eläintarhat

    Tunnustan pitäväni eläintarhoista. Vierailen niissä tilaisuuden tullen, joskus myös ihan työasioissa. En voi vastustaa mahdollisuutta päästä näkemään suuria, outoja tai vaarallisia eläimiä, joihin olen aikaisemmin tutustunut vain luontodokumenteissa.

Korkeasaaressa asuva aasianleijona syömässä.

Korkeasaaressa asuva aasianleijona syömässä.

    Läheltä, mutta turvallisesti kalteriaidan takaa kumuava leijonan karjunta on todella vaikuttavaa, kun voi tuntea miten melkein maa jytisee valtavan kissaeläimen äänen voimasta. Ärjyntä on äänimagneetti, joka vetää eläintarhan vieraita luokseen, vaikka villissä luonnossa teho olisi päinvastainen. Naapuriaitauksen elätit eivät kiinnitä siihen huomiota. Ovat tottuneet, ettei vaaran ääni tarkoita mitään.

    Villieläimiä on vangittu ja tuotu tarhoihin ihmisten ihasteltavaksi ja kauhisteltavaksi vuosituhansia. Vaarallisten ja voimakkaiden eläinten pyydystäminen ja hallitseminen olivat osoitus hallitsijan mahdista. Kun kykeni pitämään valtansa alla leijonia ja tiikereitä, oli varmasti pätevä johtamaan myös ihmisiä.

    Ensimmäinen nykyaikainen ja edelleen toimiva eläintarha perustettiin Wieniin yli kaksi ja puoli vuosisataa sitten. Kaupallisesti kannattava toiminta on mahdollista, koska nykyisen tiedonvälityksen suomista mahdollisuuksista huolimatta pedot livenä kiinnostavat.

Amurintiikeri torkkuu Korkeasaaressa.

Amurintiikeri torkkuu Korkeasaaressa.

    EU:n lainsäädäntö ei hyväksy villieläinten näytteillä pitämistä pelkästään rahan ansaitsemista varten. Eläintarhojen on tehtävä lajien säilymiseen ja hyvinvointiin liittyvää tutkimus- ja opetustyötä. Tutkimus ei välttämättä näy tarhassa vierailevalle katsojalle, mutta lajeja esittelevät infotaulut täyttävät tiedon välityksen velvoitteen.

    Jokunen vuosi sitten vierailin San Diegon eläintarhassa Kaliforniassa. Se on useasti valittu maailman parhaaksi. Hyvässä eläintarhassa eläimet voivat kätkeytyä silloin kun haluavat. Maksavien asiakkaiden kannalta se merkitsee, että aina ei näe sitä, mitä on tullut katsomaan. Kun eläimillä on mahdollisuus valita, ne usein piiloutuvat meidän katseiltamme ja läsnäololtamme. Näin on San Diegossa.

    Toinen eteläkalifornialainen eläintarha sijaitsee Los Angelesissa. Se on pieni ja soma. Kävijöitä hemmotellaan pikkusievällä ympäristöllä, jossa hyvin hoidetut kävelytiet mutkittelevat kulkemaan houkuttavasti. Eläimiä on helppo nähdä, koska niiden häkit tai tarhat ovat pieniä eivätkä ne juuri muualle pääse. Ihmiset viihtyvät, mutta eläinten tilasta en tiedä.

Päiväunilta noussut lumileopardi Korkeasaaren eläintarhassa.

Päiväunilta noussut lumileopardi Korkeasaaressa.

    Kotoisessa Korkeasaaressa voi tavata muun muassa lumileopardeja, koska eläintarha osallistuu kansainväliseen lumileopardien suojeluohjelmaan. Isojen kissojen tarina on se tavanomainen. Niiden luonnollinen asuinalue on Himalajan vuoristossa, mutta elinympäristön jatkuvasti kaventuessa laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

    Eläinkokoelman pitäminen näytteillä maksua vastaan on aikansa elänyt. Tarhoissa pidettävät villieläimet eivät ole kesyjä. Ihmisen läheisyys aiheuttaa niille stressiä. Suojelutyö on perusteena eläintarhojen olemassaololle, mutta suojelu ei edellytä nykyisten kaltaisia vankilamaisia oloja.

    Suojeltaville eläinlajeille pitäisi järjestää suuria asuinalueita, jotka muistuttaisivat niiden luonnollista elinympäristöä. Kylmien ja lumisten seutujen eläimille pitäisi tarjota kotitienoiden kaltaiset olot. Lämpimien vyöhykkeiden kylmänarkoja lajeja ei pitäisi viedä viileille leveysasteille.

Turisteja Schonbrunnin eläintarhassa Wienissä.

Turistit Schönbrunnin eläintarhassa Wienissä poseeraavat norsupatsaan ympärillä. Se on parempi vaihtoehto kuin oikea norsu.

    Opastetuilla retkillä olisi mahdollisuus käydä tutustumassa suojeluohjelmissa oleviin eläimiin. Voisi myös ideoida uudenlaisia turvaväyliä, joita pitkin maksavat asiakkaat voisivat itsekseen vaeltaa alueella. Eläimille pitää kuitenkin jättää mahdollisuus päättää, milloin haluavat tulla nähdyksi.