Tag Archives: vuorovaikutus

Koira tukee hyvinvointia

Tapahtui pari kesää sitten kongressin paluumatkalla Phoenixin lentokentällä Yhdysvalloissa. Lento oli ylibuukattu eikä minulla ollut paikkaa koneessa. En ollut ainoa. Meitä kiukkuisia matkustajia tungeksi palvelutiskillä muutamia kymmeniä.

Sitten kulman takaa ilmestyi suurikokoinen berninpaimenkoira isäntänsä kanssa. Määrätietoisesti hurtta alkoi raivata tietään ärtyneessä väkijoukossa. Kun koira sattui kohdalle, taputin ja paijasin rauhallista jättiläistä kuten moni muu. Stressi helpottui hetkeksi.

Eläimen yllä oli tukevat valjaat ja niissä selkeä merkki, joka osoitti, että koira oli töissä. Se oli varta vasten tuotu paikalle rauhoittamaan äkäisiä matkustajia. Lopulta paluulentokin järjestyi.

Meillä on kotoisat kaverikoirat, joiden pelkkä läsnäolo tuottaa hyvää mieltä. Tehtävään koulutetut hännänheiluttajat vierailevat muun muassa vanhainkodeissa, joissa niiden visiittejä odotetaan innolla. Asukkaiden päivän kohokohta voi olla lämpimän ja pörröisen eläimen pitäminen sylissä.

Ihmisen ja koiran kohtaaminen vaikuttaa positiivisesti myös parivaljakon nelijalkaiseen. Kun koira ja sen ihminen leikkivät keskenään, molempien onnellisuushormoni oksitosiinin pitoisuus lisääntyy. Se on selkeä osoitus lajirajat ylittävästä yhteisestä ilon tunteesta.

Koirien omasta jaksamisesta on myös pidettävä huolta. Turun viheralueilla on tällä hetkellä seitsemäntoista koira-asukkaille tarkoitettua puistoa, joissa yleensä on omat tilat pieni- ja suurikokoisille vierailijoille.

Elämään koiran kanssa liittyy ajoittain tummia sävyjä. Kun eläin sairastuu, se voi tarvita eläinlääkärin palveluita. Kaupungilla on lakisääteisen velvoite tarjota alueellaan oleville koirille, kissoille ja muille pienikokoisille lemmikkieläimille kiireellistä eläinlääkärin apua.

Turku on ulkoistanut nämä palvelut yksityisille klinikoille. Ne ovat hyvin varusteltuja ja henkilökunta on ammattitaitoista, mutta ne myös perivät antamastaan hoidosta hinnastonsa mukaisen maksun.

Valtakunnallinen eläinsuojelujärjestö SEY Suomen eläinsuojelu teetti pari vuotta sitten kyselyn lemmikkien omistajille. Viidennes vastaajista arvioi, ettei heillä ole taloudellisia mahdollisuuksia viedä lemmikkiään eläinlääkäriin. Tässä piilee vaara, etteivät eläimet saa tarvitsemaansa hoitoa.

Aika ajoin minulta kysytään, miksi eläinlääkärit ovat niin kalliita? Yhtenä syynä on, ettei eläimillä ole Kelan kaltaista järjestelmää, joka vastaisi ainakin osasta kustannuksia. Sen lisäksi eläinlääkäripalvelut kuuluvat yleiseen arvonlisäverokantaan, joka on 24%. Näin ollen lähes neljäsosa eläinlääkärikäynnin hinnasta muodostuu arvonlisäverosta.

Koira tukee monipuolisesti ihmisen hyvinvointia, mutta jos se itse sairastuu, vastuussa oleva henkilö voi joutua vaikean kysymyksen ääreen. Onko varaa hoitaa vai pitääkö lopettaa?

Kaupungin kannattaisi huomioida myös eläinasukkaansa ja etsiä tapoja, joilla koirat, kissat ja muut pienikokoiset lemmikkieläimet voisivat saada kiireellistä eläinlääkärin apua hinnoilla, jotka niiden omistajilla on mahdollisuus maksaa.

PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa. Tämä kirjoitus on osa vaalikampanjaani.

Sirisevät kissat

    Ensimmäistä kertaa jaan kotini kahden kissan kanssa. Katti meillä on aina ollut, mutta vain yksi kerrallaan. Kissojen keskinäinen kanssakäyminen on tuonut esiin aivan uusia piirteitä näistä tutuista mutta silti arvoituksellisista petoeläimistä.

    Veljekset syntyivät perhekissan pentuina ja muuttivat meille kolmikuisina pikkuisina otuksina, joilla kyllä oli oikea kissan muoto, mutta ei kokemusta isosta maailmasta. Emon kodista lähtö otti koville. Saapumisiltana istuin tulokkaat sylissä ja kuuntelin sydäntä riipivää naukumista. Leikittely tai lohduttelu ei auttanut, jäntevät kissanpennut vääntäytyivät irti. Tarjosin ruokaa, ei kiinnostanut. Naukuminen jatkui.

Kissanpennut ovat siirtyneet sängyn alta sängyn päälle.

Kissanpennut ovat siirtyneet sängyn alta sängyn päälle.

   Illan kuluessa kollipojat vetäytyivät yhteiseen piiloon sängyn alle. Naukuminen vaihtui ääneksi, jota en ole aikaisemmin kuullut kissan suusta. Siitä oli nauku kaukana. Kissat kähisivät toisilleen, käyttivät omituisen särähtelevää kurkkuääntä. Se ei ollut kitinää tai kurnutusta, ei sihinää tai narinaa, ei korahdusta tai kehräystä, ei mouruamista, vikinää eikä nikotusta. Heinäsirkan siritys sordiino päällä voisi antaa aavistuksen ihmiskorvien vastaanottamista ääniaalloista.

    Pennut ovat kasvaneet ja ottaneet kodin haltuunsa, mutta siritys jatkuu. Se toimii erityisen tehokkaana kutsuäänenä, jos veljen olinpaikasta ei ole tietoa. Kadonnut kaksonen ilmaantuu välittömästi näkyviin paikasta missä kulloinkin sattuu lymyilemään.

    Sen rinnalla on pysynyt ensimmäisen illan vastavuoroinen sirkutus, jota on vaikea erottaa päivän hälyjen keskellä. Parhaiten sen kuulee hiljaisina aamuyön tuokioina, kun hämärässä aktiiviset luontokappaleet sirittelevät toisilleen. Se on selvää kissalta kissalle keskustelua.

    Yhtenä varhaisaamuna havahduin hereille, kun toinen viiksiniekoista lähestyi sänkyäni. Se pysähtyi viereeni lattialle ja tuijotti silmiin koko ajan sirittäen. Se oli uutta, kissa sirisi ihmiselle. Tilanne toistui päiväsaikaan, kun kuljimme yhtä jalkaa keittiöön. Jääkaapin kohdalla alkoi uudenlainen sirkutus, ääni kuin lattialautojen narina. Tehtäväksi anto kuitenkin oli selvä: kaapin ovi auki ja safka kuppiin.

    Miau! Naukumista on pidetty kissojen omimpana äänenä siinä määrin, että pikkulapsia opetetaan tunnistamaan kissa naukumisen perusteella. Näytetään kissan kuva ja sanotaan nau tai miau. 

Kissat kommunikoivat keskenään.

Kissat kommunikoivat keskenään.

  Nyt naukumisesta on saatu uutta tietoa. Tutkijat osoittivat, että kissat naukuvat pääasiassa ihmisille. Ne voivat naukua myös muille kissoille, mutta kovin harvoin. Siitä kissatieteilijät päättelivät, että naukuminen on opittu tapa saada ihmisten huomio puoleensa. Kissojen välinen äänellinen vuorovaikutus tapahtuu muulla tavoin, meillä mirrit sirisevät. Olen ylpeä kissojen luottamuksesta. Emännälleen sirisemällä ne osoittavat pitävänsä minua vertaisenaan kissana.