Tag Archives: metsästäjä

Pukki kaalimaan vartijana

Vuosittain noin kolmesataatuhatta henkilöä lunastaa metsästyskortin, joten Suomessa on metsästyksen harrastajia paljon muihin Euroopan maihin verrattuna. Syynä eläinten jahtaamisen suosioon voi olla, että harvaan asutussa maassa metsästykseen soveltuvia maa-alueita on runsaasti ja metsästysseurat hyväksyvät uusia jäseniä.

Suomalaisten erityislaji on pienpetopyynti. Metsästäjät perustelevat supikoirien ja minkkien tappamista muiden lajien suojelulla: kun poistetaan ihmisen luontoon tuomat eläimet, monimuotoisuus lisääntyy ja lintukannat runsastuvat. Sanomatta jää, että mainitut petolajit kilpailevat metsästäjien kanssa samoista saaliseläimistä.

Supikoira on pienikokoinen koiraeläin, joka tuli maahan siirtoistutusten myötä. Se on viihtynyt hyvin ja runsastunut. Supikoira syö paljon kasviravintoa ja voi vaipua talviuneen. Pienpetotalkoiden lainsuojaton kohde.

Tuhoamisen tehostamiseksi haittaeläinten tappamista on automatisoitu kehittämällä hetitappavat pienpetoraudat. Toimintaperiaate on, että eläin menee tarkoitusta varten kehitettyyn pyydykseen, joka lauetessaan tappaa nopeasti ja kivuttomasti.

Käyttökokemukset ovat osoittaneet, että loukkujen luotettavuudessa on parantamisen varaa. Jotta mekaaninen jousi tai leuat veisivät hengen saman tien, niiden pitäisi osua eläimen kaulaan tai muuhun kriittiseen kohtaan. Mikään ei kuitenkaan takaa, että näin tapahtuu.

Eläin voi juuttua pyydykseen esimerkiksi raajasta tai päästä. Silloin se ei menehdy heti vaan kituu pikkuhiljaa kuoliaaksi. Lisäksi pyydyksiin jää muita lajeja kuin supikoiria ja minkkejä. Karhuista puhumattakaan.

Lomakauden alkaessa Metsästäjäliitto kutsuu mökkiläisiä yhteistyöhön maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa hankkeessa. Liitto tarjoaa veronmaksajien rahoilla mukavaa kesäpuuhaa pienpetotalkoissa, joissa halutaan päästää päiviltä mahdollisimman monta supikoiraa ja minkkiä.

Metsästäjäliiton mukaan tarkoituksena on saada mökkiläiset ymmärtämään, että jokainen voi tehdä jotain esimerkiksi vesilintukantojen vahvistamiseksi. Vesilintukannat kohenisivat, jos niitä metsästettäisiin vähemmän, mutta sitä lomalaisille ei kerrota.

Vesistöjen lähellä viihtyvä minkki on näätäeläin. Villiminkit ovat turkistarhoilta karanneiden tarhaminkkien jälkeläisiä. Pienpetotalkoiden lainsuojaton kohde.

Eläinsuojelulaki koskee kaikkia eläimiä. Sen mukaan eläin pitää lopettaa mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti tehtävään soveltuvalla menetelmällä. Siksi metsästäjiltä edellytetään asianmukaista koulutusta, metsästäjätutkintoa, sekä pakollisen riistanhoitomaksun suorittamista.

Ministeriössä kuitenkin valmisteltiin asetus, jonka voimaantullessaan poisti mainitut vaatimukset supikoirien ja minkkien osalta. Kuka tahansa voi ryhtyä listimään niitä itsenäisesti tai alueen metsästäjien avustamana.  

Eläinten hyvinvoinnin edistäminen ja eläinsuojelu kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön toimialaan.  Nimensä mukaisesti ministeriö keskittyy maatalouden ja metsätalouden toimintaedellytysten varmistamiseen. Eläinten hyvinvointi on toissijaista.

Epäkohdan poistamiseksi tarvitaan hallinnollinen muutos. Eläinten hyvinvointiasiat pitää siirtää hallinnonalalle, jossa eläimet eivät ole pelkästään tuotantovälineitä. Hyvä vaihtoehto uudeksi sijainniksi voisi olla ympäristöministeriö. Siellä hoidetaan jo tällä hetkellä joitakin luonnonvaraisiin eläimiin liittyviä asioita.

Turkuun tarvitaan eläinsuojelusuunnitelma

Eläimillä on tunteita. Ne kokevat kipua ja kärsivät. Sen vuoksi eettinen harkinta ja eläinsuojelulainsäädäntö edellyttävät, että kunnallisissa toimissa huomioidaan eläinten etu. Politiikkaa on, miten paljon tuo etu vaikuttaa päätöksentekoon.

Parhaiten eläinten etu toteutuu ehkäisemällä hyvinvointiongelmien synty ennakolta. Sen vuoksi Turun kaupungin pitää tehdä eläinsuojelusuunnitelma, joka kattaa kaikkiin eläviin eläimiin kohdistuvat toimenpiteet. Suunnitelma kannattaa päivittää säännöllisesti, jotta siitä on todellista hyötyä.

Eläinsuojelusuunnitelmassa kuvataan ne monet paikalliset toimijat, joiden vastuulla on huolehtia eläinten hyvinvoinnista. Koska heitä on useita, keskinäinen työn- ja vastuunjako sekä käytettävissä olevat voimavarat tehdään näkyväksi. Kunnallisen suunnitelman vahvuutena on, että siinä voidaan huomioida paikalliset erityispiirteet.

Valvontaeläinlääkäri vastaa eläinsuojeluvalvonnasta ja tarvittaessa neuvoo eläinsuojelukysymyksissä. Hänen tukenaan on Turun kaupungin eläinhoitola, joka huolehtii löytöeläimistä ja eläinsuojelusyistä haltuunotetuista eläimistä.

Eläinsuojelun valvonta kuuluu myös poliisien ja terveystarkastajien tehtäviin. Käytännössä ei ole mahdollista, että jokaisella poliisihenkilöllä tai terveystarkastajalla olisi riittävä osaaminen eläinsuojeluasioissa. Sen vuoksi Turun alueelle pitäisi nimetä yksi tai useampi eläinsuojelutehtäviin keskittyvä poliisi, joka hoitaisi eläinsuojelutehtäviä sekä itsenäisesti että antamalla virka-apua esimerkiksi valvontaeläinlääkärille.

Eläinkolareissa autoilijan on vaikea arvioida loukkaantuneen eläimen vammojen vakavuus, jos se ehtii poistua paikalta. Poliisi johtaa mahdollisesti loukkaantuneen eläimen jäljestystä tai vaihtoehtoisesti Riistakeskus järjestää paikalle metsästäjät ja jälkikoiran.

Vaativissa eläinsuojelu- ja eläinpelastustehtävissä voidaan tarvita myös pelastustoimen osaamista. Jäihin pudonneen hirven tai kapeaan kalliokuiluun juuttuneen metsästyskoiran pelastaminen vaativat erityisosaamisen lisäksi välineistöä, jota on valmiina vain pelastustoimen edustajilla.

Pitkäaikaisen eläinten kaltoinkohtelun taustalla on usein henkilö, jonka oman elämän hallinta on jostain syystä horjunut. Sellaisessa tilanteessa asiaa hoitaviin virkamiehiin pitäisi ottaa mukaan sosiaalitoimen edustaja. Hänen tehtävänsä olisi auttaa eläimistä vastuussa olevaa ihmistä saamaan elämänsä sen verran järjestykseen, että eläimet voidaan palauttaa hänen hoitoonsa. Aina se ei onnistu.

Vapaaehtoisella eläinsuojelutyöllä on Turussa pitkät ja ansiokkaat perinteet. Turun eläinsuojeluyhdistys ry huolehtii apua tarvitsevien luonnonvaraisten eläinten hoidosta ja sen vapaaehtoiset eläinsuojeluneuvojat antavat ohjeita koti- ja villieläinten pitoon liittyvissä kysymyksissä. Heille voi myös tehdä ilmoituksen, mikäli havaitsee tai epäilee eläimen huonoa kohtelua.

Eläinsuojeluun osallistuvien viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteistyötä kannattaisi tiivistää eläinsuojelun yhteistyöryhmän avulla. Yhteiskunnan toimintasektorit ylittävän laajan yhteistyön lisäarvosta hyötyisivät kaikki osapuolet: virkamiehet, vapaaehtoiset ja ennen kaikkea eläimet itse.

PS Olen vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa. Tämä kirjoitus liittyy vaalikampanjaani.

 

Sus siunakkoon – susihysteria iski mökkikuntaan

Mökkikunnassa alkoi paniikki, kun eräs asukas julkaisi Facebookissa valokuvan keskikokoisesta harmaasta susioletetusta. Sillä oli suden kroppa, mutta koiran korvat. Joku naapuri tunnisti otuksen ja kehotti tuttua omistajaa pistämään hurttansa kaulaan punaisen nauhan, jotta se erottuisi villieläimistä.

Yhtenä yönä sen jälkeen toisen asukkaan kesälampaat kokivat väkivaltaa, jonka seurauksena laitumelta löytyi lammasvainaa. Susi sen tappoi, tiesi Facebook, vaikka havaintoja ei ollut.

Norjalainen susi lepäilee. Norjan susikanta on tutkijoiden mukaan saanut alkunsa Suomesta ja Venäjältä vaeltaneista susista. Kuva Pixabay, Pieter Wijnen.

Ohjeita jaettiin. Suomen riistakeskukselta olisi saanut korvauksetta petoaitaa lampaiden suojaksi, mutta aidan pystytykseen ei haluttu ryhtyä.

Laumanvartijakoiran hankintaa suositeltiin, mutta sellaisen kouluttaminen kestää kauan ja isokokoinen otus syö niin paljon, että tulee kalliiksi.

Muutaman yön aikana toisen talon pihalle yöksi jäänyt muovinen kastelukannu oli siirtynyt nurmikon toiseen laitaan. Janoinen susi se oli, vaikka havaintoja ei tehty, tiesi Facebook.

Kuntalaisista kehittyi myös suden jättämien kakkakasojen asiantuntijoita. Parin asumuksen pihan laidalta löytyi suden tuotoksia, jotka olivat selvästi koiraeläimen, mutta eivät oman koiran.

Jossain välissä vilahti myös oikea susi. Seuraavana päivänä sille oli jo haettu tappolupa, mutta metsästäjien pettymykseksi viranomainen päätti ensin yrittää pedon karkotusta. Se ei kaikkia miellyttänyt ja Facebookiin ilmestyivät ohjeet, miten suden voi aina ampua itsepuolustuksena.

Ihmisten ja varsinkin lasten turvallisuus nousi huolenaiheeksi. Viimeiset tiedot susien Suomessa tekemistä lapsitapoista ovat 1880-luvulta, mutta voihan se tapahtua tälläkin vuosituhannella. Näin on, mutta mökkikunnassa on kattava koulukyytijärjestelmä, joka suojaa myös susilta.

Seuraavaksi esiin tuotiin susispesialistin muutaman vuoden takainen kirjoitus, jossa todettiin, että kaikki Suomen sudet ovat koirasusia. Sillä perusteella ne voi tappaa ilman seuraamuksia. Siinä on totuuden siemen. Koirasudet eivät ole meillä sallittuja, koska ne voivat vaarantaa villisusien geneettisen puhtauden. Suomen sudet on tutkitusti todettu puhtaiksi susiksi, mutta omaa tarkoitusta tukevan käsityksen ja virallisen tiedon välinen ristiriita ei haittaa, kun tunteet vievät.

Sudenpentu ihmettelee maailmaa Sveitsin maisemissa. Kaveri kuuluu samaan alalajiin kuin kotoiset sudet. Kuva Pixabay, Marcel Langthim.

Sudet saapuivat Suomen niemelle reilut 10 000 vuotta sitten runsaiden saaliseläinten perässä. Samoihin aikoihin ja todennäköisesti samoista syistä metsiin ilmaantuivat myös ensimmäiset oman lajimme edustajat.  Susi ja suomalaiset olivat samanaikaisia tulokaslajeja, joille syötävää riitti.

Rinnakkaiselo sai särön, kun ihmiset alkoivat kasvattaa karjaa. Sudet eivät tehneet eroa luonnonvaraisten saaliiden ja kotieläinten välillä. Siitä alkoi konflikti, joka jatkuu yhä.

Meneillään oleva koronapandemia johtuu kestämättömistä elintavoistamanne. Ihmislaji on ottanut hallintaansa yhä suuremman osan maapallon pinta-alasta ja ajanut muut lajit ahtaalle. Sen seurauksena kuudes sukupuutto on jo alkanut. Se on ihka ensimmäinen, joka on itse aiheutettu.

Mökkikunnan susiepisodi on pieni paikallinen heijastuma jättikokoisesta ongelmasta. Elintapojemme on muututtava eläimet ja ympäristö paremmin huomioiviksi. Siitä voi aloittaa, että sietää sutta mökkikunnan kesässä.

Susia pelkäävät metsästäjät

    Vuosia siten pääsin jahtiporukan matkassa metsään. Tarkoituksena oli tutustua koiran toimintaan tositilanteessa. Taisin tuoda huonoa onnea, saalista ei tullut ja koirakin alkoi nilkuttaa. Jahtimailla saattoi kierrellä myös susia, mutta se ei huolettanut. Koira oli harvoin niin kaukana, ettei sen olinpaikkaa olisi tiedetty.

Susi halutaan pois ikiaikaisilta asuinmailtaan, jotta ihmiset ja koirat voisivat turvallisesti harrastaa muiden eläinten tappamista. Kuva Pixabay.

Susi halutaan pois ikiaikaisilta asuinmailtaan, jotta ihmiset ja koirat voisivat turvallisesti harrastaa muiden eläinten tappamista. Kuva Pixabay.

    Luin lehdestä, että asein varustautuneet eränkävijät eivät uskalla mennä metsään. Tulin uteliaaksi, mitä he pelkäävät ja miksi? Tuliaseiden hallussapitoa kun perustellaan juuri itsepuolustuksen mahdollisuudella. Kävi ilmi, että pyssymiehet pelkäävät susia.

    Metsästäjät jättävät jahdin väliin tai siirtävät sitä, jos alueella on tehty hukkahavaintoja. He eivät halua ottaa riskiä, että metsästyskoirat joutuvat kirjaimellisesti suden suuhun. Uhka on todellinen. Vuosittain korvausta haetaan keskimäärin kolmenkymmenen hurtan kuolemasta tai vahingoittumisesta.

    Koira on metsästäjän oiva apulainen, joka ansaitsee kaiken suojan petoja vastaan. Jahdista pidättäytyminen on tehokkainta. Metsästäjät eivät kuitenkaan halua loputtomiin siirtää pyyntimenoja peijaisineen. Siksi on tarkoituksenmukaista löytää muita keinoja koirien turvaksi.

    Peto-ongelma ei ole tuore ja vahingoilta suojaavia ratkaisuja on etsitty ennenkin. Jo pitkälti toista sataa vuotta sitten haukuille laitettiin kaulaan susipanta. Se koostui rautalenkeistä, joiden päät taivutettiin ulospäin pitkiksi piikeiksi, jotka estivät hallavaturkkia saamasta kunnon otetta. Susipannan teho ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta silti erilaisten kaulureiden suojaominaisuuksia kannattaisi kehittää edelleen.

    Kotieläimeen on mahdollista asentaa paikannuslaite, jolloin sen liikkeitä ja sijaintia voi seurata tarkemmin ja lähempää. Kukaan ei päästä koiraa valvomatta juoksemaan autojen sekaan. Miksi se pitäisi voida päästää valvomatta metsään?

Koira, jota halutaan suojella esi-isiltään. Kuva Pixabay.

Koira, jota halutaan suojella esi-isiltään. Kuva Pixabay.

    Ruotsissa metsästyskoirien suojausta on kehitetty aktiivisesti. Länsinaapurit käyttävät muun muassa susiliivejä, susikelloja ja hajusteita. Susiliivit eivät päästä läpi pedon hampaita, joten ne estävät hukkaa tarttumasta koiraan. Liiviin voi myös yhdistää ikävän kokemuksen, sähköiskun. Älykkäät harmaaturkit oppivat kerrasta, ettei sellaiseen saaliiseen kannata tarttua.

    Susikellot ovat kaulapantaan kiinnitettyjä kulkusia, jotka kilkatuksellaan karkottavat sudet. Ajavat ja haukkuvat koirat pitävät muutenkin ääntä, joten kellonkilinä ei karkota riistaeläimiä sen enempää kuin koiran aiheuttama yleinen rytinä. Anisöljyn tai muiden haisevien karkotteiden sively koiran varusteisiin pitää varovaiset ja outoja hajuja karttavat hukat loitolla.

    Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan puolessa suden aiheuttamista koiravahingoista koira on seurannut suden jälkiä. Koirastaan huolehtiva metsästäjä opettaa nelijalkaisen kaverinsa välttämään sellaista: jos kaukaisen esi-isän haju tulee nokkaan, silloin on paras kääntyä pois.

    Peiliin kurkistaminen voisi osaltaan edistää asiaa. Suomalainen metsästyskulttuuri on esimerkiksi Ruotsiin verrattuna kehittynyt vahvasti vapaana juoksevien metsästyskoirien käyttöä suosivaksi. Jahtimiesvaltaisempi tapa vähentäisi koirien määrää ja samalla tarvetta niiden suojaamisen. Harkintaan pitäisi ottaa myös, voisiko erällä käyttää lähempänä ihmistä toimivia koiria.

    Suojauskeinoista yleisin lienee kovaääninen vaatimus tappaa hallavaturkit metsämailta. Sudet kuitenkin asuttivat Suomen saloja ennen meitä ja metsästyskoiria. On kovin ihmiskeskeistä vaatia, että luonto pitää tyhjentää eläimistä, joista en pidä tai jotka mahdollisesti aiheuttavat vahinkoa minulle ja omaisuudelleni.

    Hyvä ratkaisu olisi, jos voisimme sietää elinpiirissämme vähän enemmän potentiaalisesti vaarallisia eläimiä ja samalla kehittäisimme metsästystapoja sekä varustaisimme koirat entistä paremmilla suojavälineillä. Se ei kuitenkaan taida olla mahdollista. Asenteet ja tahdon puute ovat suurin este villien ja kesyyntyneiden koiraeläinten rinnakkaiseloon.

 

Kirjoituksen lähteenä on käytetty Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) työraporttia 49/2014. Se löytyy täältä. Vanhan susipannan tiedot ovat Stundarsin museon sivuilta.